Oikeinko rakastin vai kuten lauluissa

Kyseenalaistan parisuhteeni. Kaiken sen mitä meillä on. Olen ihan hukassa, ja keksin jatkuvasti syitä, miksi minun ei pitäisi olla tässä suhteessa. Kuitenkaan en pystyisi jättämään Avomiestä, rakastan sitä, enkä osaa kuvitella millaista elo olisi ilman, mutta joskus tuntuu pahalta.

Yksi syy tähän epäröintiin on Naapuri. Siitä saakka kun tänne muutimme, pari vuotta sitten, olen nähnyt tuota miestä miltei päivittäin, ainakin vähintään kerran viikkoon, kun se seisoo viereisen rapun ulko-oven edessä kahvikuppi toisessa kädessä ja toisessa tupakka. Ajan mittaan alettiin moikata, erään kerran oltiin Avon kanssa autolla liikenteessä yöllä, ja nähtiin tuo naapuri bussipysäkillä. Otettiin se kyytiin ja vietiin kotiin, kun kerran oli erittäin sama suunta, meillä vain kymmenisen metriä pidempi kotimatka, ha.

Kehitin Naapuriin oman pienen hassun "ihastuksen", sellaisen pikku päiväunen, jolla on kiva leikitellä. Se on mysteerimies, en tiedä sen nimeä, en ikää, en mahdollisesta parisuhteesta, en mitään muuta, kuin että se juo kahvia ja polttaa tupakkaa. Että se käyttää melkein aina samoja leveälahkeisia farkkuja ja vihreää takkia. Että sillä on pitkä vaalea tukka, jota en ole koskaan nähnyt avoimena.

Nyt, kun Avon läsnäolo tuntuu pahalta, kun se sanoo liikaa asioita, jotka satuttavat, olen nähnyt useammankin kerran unta Naapurista. Ja joskus hereillä ollessakin kuvittelen ties mitä. Tiedän, että tämä kuulostaa ihan naurettavalta, tuntematon ihminen kuitenkin, mutta jostain on saatava lohtua.

Avo ei edes tajua tekevänsä minulle pahan olon. Enkä minä sitä sille aio kertokaan. Olen yrittänyt, kun olen saanut kuulla olevani tyhmä, katsovani huonoja elokuvia, kuuntelevani huonoa musiikkia, syöväni huonoa ruokaa - kaikki mitä teen on huonoa - olen sanonut, että minulle tulee paha olo tuollaisista sanoista, tunnen olevani epäkelpo ja arvoton, mutta Avo ei lopeta. Se ei tunnu ymmärtävän, että olen tosissani. "Kerron vain totuuksia, ei siitä voi suuttua!"
En suostu uskomaan, että kaikki minun mielipiteeni olisivat huonoja. Ei se ole totta.

Joskus toivon, että Avo tekisi jotain, jolla saisin hyvän syyn lopettaa koko suhteen. Pettäisi tai vaikka hakkaisi.

Kuitenkin rakastan Avoa, pystyn kuvittelemaan tulevaisuuden hänen kanssaan, ja olen onnellinenkin. Omassa päässäni se vika on, huonoina aikoina olen sitten tällainen.

Älkää nyt ajatelko, että Avo on maailman hirvein ihminen. Ei se ole, se on kultainen. Meillä on hyviäkin aikoja. Nyt ei vain ole yksi niistä. Nyt kaikki on kamalaa ja inhoan itseäni hirveästi tällaisista ajatuksista.



Tullessani keskustasta bussilla, näin Naapurin yksin baarin terassilla. Hetken toivoin, että en olisikaan hypännyt bussiin, vaan sattumalta kävellyt siitä terassin ohi, jäänyt siihen Naapurin kanssa istumaan. Tahtoisin tietää edes nimen.