Olen huolestunut meidän työssäoppijatytöstämme.
Se on pieni, hoikka 17-vuotias tyttö, oikein sievä, ja kovin mukavakin nyt kun se on alkanut jutella ihan oma-aloitteisesti.
Eikä se syö mitään. Se aloitti harjoittelun viime kuun alussa, tekee seitsemän tunnin työpäivää, enkä ole kertaakaan nähnyt sen syövän mitään. Kertaakaan.
Heti ensimmäisen viikon jälkeen ajattelin syömishäiriötä, koska... no, omien ja syömishäiriöisten ystävien käytöksen perusteella. Tokihan epäilen heti pahinta.
Viime viikolla tyttö valitteli päänsärkyä, ja annoin sille lääkkeen. Tänään sama juttu, mutta se oli ihan kalpea koko tyttö ja käskimme sen kotiin pari tuntia etuajassa kun se oli niin kurjana.
Huoleni vain paheni. Tahtoisin kysyä onko kaikki hyvin, tahtoisin sen tietävän että minulle voi kertoa jos jokin on hätänä, koska uskon ymmärtäväni, mutta miten muka sellaista voi sanoa periaatteessa ihan vieraalle ihmiselle? Ei mitenkään.
Aion kuitenkin yrittää. Aion saada sen syömään edes pikku nokareen salaattia (ja jos se siitä alkaa venkoilla niin ehkä sitten kysyn ihan suoraan).
