???

En mahdu enää suosikkishortseihini.

Ei mulla muuta.

Mihin minusta on

Olen lihonut pari kiloa.
Vaatteet kiristävät.
En hallitse itseäni ollenkaan.
Näläntunne ei ole se turvallinen tunne jossa velloa, joka tekee vahvaksi. Se tekee heikoksi ja kiukkuiseksi.

Avomies sanoo joka päivä, että näytän hyvältä. Se silittelee ja puristelee reisiäni, ja kun sanon ettei saa, että olen liian lihava, se vastaa ettei halua reisieni kaventuvan.
Kuljen löysissä collegehousuissa, Avo pyytää pitämään legginsejä jotta voi katsella jalkojani.

Viikonloppuna matkustan Avon kanssa toiseen kaupunkiin tapaamaan ystäviä, osa hänen, osa minun. Tahtoisin näyttää hyvältä, tahtoisin ettei Avon ainakaan tarvitsisi hävetä minua, että hänen ystävät voisivat katsoa minua ja ajatella kuinka onnekas Avo on.
Mutta ei, ei nyt, ei kaiken syömisen jälkeen.


Yksi positiivinen asia kuitenkin.
+ Kävelin ohi näyteikkunan, pillifarkuissa ja korkokengissä, ja sääreni/pohkeeni olivat kivan hoikat. Edes joku hyvältä näyttävä osa minussa.

Kuvottava

Voi hyvä luoja tätä itseinhoa.

Aamulla oli ihan hyvä olo. Vatsa oli litteä ja kasvotkin näyttivät ihan kivalta.

Suunnittelin eläväni nätisti parilla sadalla kalorilla tänään, mutta...
Karkkia. Kolaa. Pizza.

Kuvotan itseäni. Kirjaimellisesti, peiliin katsoessa tulee fyysisesti paha olo.


Huomenna elän appelsiiniteellä ja mandariineilla.