Yes I can

En ole taas saanut aikaiseksi kirjoittaa. Olen ollut viime ajat ihan out of control, eikä nappaa kirjoittaa epäonnistumisista.

Aloittaessani työn kahvilassa pelkäsin, että en tee siellä muuta kuin syön ja syön. Pelkäsin ihan syystä, kuukauden aikana lihoin kaksi kiloa. KAKSI. Vielä sunnuntaiaamuna paino oli tasan 54kg, tänään 53,4kg. Pikkuhiljaa tuntuu paremmalta, pikkuhiljaa kontrolli palaa.

Töihin tuli toinen harjoittelija, joten en joudu enää ollenkaan olemaan töissä yksin, joka taas on suoraan verrannollinen ruoan määrään. Yksin jäädessäni käytin tilaisuuden hyväksi ja saatoin syödä pari croissantia ja pullan. Eihän se kuulosta paljolta, mutta kaloreita kertyy kuitenkin lähemmäs 800. Siihen päälle vielä se, mitä syön muiden paikalla ollessa, aamiainen ja se mitä syön kotona - ihmekään että lihoin.

Pari päivää olen elänyt suurin piirtein tuhannen kalorin päiväsaldolla, ja saanut painon laskemaan 600 grammaa. Tiedän kyllä, etten kovin pitkään jatka kevenemistä moisilla kaloreilla, mutta tämä on ihan hyvä pehmeä pudotus takaisin siihen, mihin ennen pystyin. Tahdon vain päästä pian viidenkymmenen kahden kilon puolelle takaisin, siinä on turvallista olla.



Parin viikon kuluttua matkustan. Matkustan Usvan luo. Tavallaan jäytää pikkuinen ahdistus, mutta lähinnä on hyvä ja turvallinen olo. Vaikka, ja juuri siksi koska, Usva on kaunis ja ihana, uskon ja luotan ettei se tuomitse minua, näytän miltä vain. Koska se on Ystävä.

Female hysteria

Vaihdan keskiviikkona työpaikkaa ja menen siis kahvilaan, kuten aiemmin kerroinkin. Huomenna kahdeksalta aamulla joudun työhöntulotarkastukseen, jossa siis tsekataan että olen kelvollinen työhöni. Lueskelin internetin maailmasta, mitä tuohon tarkastukseen kuuluu ja lietsoin itseni hysteeriseksi kesken työpäivän.

Punnitus.
Mittaus.


Paniikinaihe a) Enhän minä voi mennä näin lihavana sinne. Miten kehtaan muka astua vaa'alle, kun se näyttää yli 52 kiloa, varsinkin kun koko viikonloppu meni ihan ahmimiseksi. Salaa mielessäni ajattelin, että nyt olisi hyvä paikka ehkä saada jotain apua syömisongelmiin, mutta eihän kukaan ota minua tosissaan tässä painossa.

Paniikinaihe b) Mitä jos olenkin lyhyempi kuin luulen? Mitä jos olenkin pari senttiä lyhyempi jolloin BMI hyppää paljon ylemmäs kuin luulen sen olevan? Pitäisi laskea tavoitepainoa, joutuisin taistella vielä useamman kilon kanssa. Hirveä ajatus.

Onneksi ystäväni Usva kertoi, ettei omassa tarkastuksessaan joutunut mitatuksi saati punnituksi, ja rauhoituin vähän. Varmuuden vuoksi en kuitenkaan syö enää mitään. Tänään olen syönyt jo 325kcal, liikkunut 200kcal. Ei yhtään enää.


Ja toki joudun antamaan myös salmonellatestinäytteen, mutten sentään paikanpäällä.
Kakkaa purkkiin, jee!

---



Päivä 4: Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa?
- Sitä, että tavoitepainoon päästyäni lihon kaiken takaisin.
Sitä, että Avomies ei pidäkään minun kropastani sitten kun itse olen siihen tyytyväinen.
Ja tietysti kaikkia terveysongelmia - osteopenia/poroosi, vitamiinien puutokset ja sitä kautta hiusten ja kynsien lähtö, lanugo, munuaisongelmat nestevajauksesta. Ainoa, jota en pelkää, on kuukautisten poisjäänti. Ihan sama, viekää pois, en halua!

Tiedän että voisin välttää painonnousun sekä kaikkia nuo terveysongelmat laihduttamalla terveelliseen tyyliin. Harmittaa ihan etten osaa sitä.

---



Otsikko tulee tästä - ihan hulvatonta, millaista lääketiede on ollut. Varsinkin tämä nauratti:

Women considered to be suffering from it exhibited a wide array of symptoms including faintness, nervousness, sexual desire, insomnia, fluid retention, heaviness in abdomen, muscle spasm, shortness of breath, irritability, loss of appetite for food or sex, and "a tendency to cause trouble".
Since ancient times women considered to be suffering from hysteria would sometimes undergo "pelvic massage" — manual stimulation of the genitals by the doctor until the patient experienced "hysterical paroxysm" (orgasm).

Vapaasti suomennettuna "Naiset joiden oletettiin kärsivän hysteriasta kokivat laaja-alaisesti oireita, mukaan lukien pyörrytystä, hermostuneisuutta, seksuaalista halua, unettomuutta, nesteturvotusta, vatsan raskautta, lihaskramppeja, hengästyneisyyttä, ärtyisyyttä, halun ruokaan tai seksiin vähentymistä, sekä "taipumusta aiheuttaa ongelmia".
Muinaisista ajoista saakka naiset, joiden oletettiin kärsivän hysteriasta, saattoivat joskus saada "lantiohierontaa" - manuaalista genitaalistimulaatiota lääkäriltä, kunnes potilas koki "hysteerisen kohtauksen" (orgasmin).

Olen selvästi hysteerinen noiden oireiden perusteella. Hoitomuoto taas kuulostaa ihan hyvältä :---D

Keskenkasvuisten teinien kirjoittelua

Katselin eilen Avomiehen kanssa teeveetä. Tuli joku arpajaismainos, jossa oli mahdollista voittaa kuukauden ruokaostokset, lahjakortin arvo 1000 euroa. Tuhat. Meillä menee ruokaan ehkä 200-300 kuussa.

Avo sanoi ostavansa hirveästi kolmioleipiä. Siis niitä valmiiksi pakattuja majoneesipommeja, se on hulluna niihin. Minun mielessäni väikkyivät kuvat karkkivuorista, ja sanoinkin ostavani monella sadalla karkkia, suklaata, jäätelöä, ja päälle vielä vähän sipsiä.

"Hyi, vähänkö lihoisit", totesi Avomies.
"Itsekin lihoisit niistä kolmioleivistä."
"Mulla onkin varaa lihoa."
"Ai, eikö mulla sitten ole?"
"Kenelläkään naisella ei ole."


Ettäs tiedätte. Ei ole varaa lihoa. Ensin oli tulla itku, sitten ryhdistäydyin ja jälleen kerran päätin mielessäni laihtua siihen pisteeseen, että Avo toivoo minun lihovan. Ihan vain siksi, että voin todeta, että eihän kenelläkään naisella ole varaa lihoa.


-----

Joku linkitti blogini Suomi24 Anoreksia-palstalle. Pelkäsin pahinta, kun huomasin blogin tilastoissa linkin tuonne, mutta jestas, sieltähän voi saada hyvän mielen!

----

Ps. Jollakin kummallisella logiikalla paino nousi eilisestä 600g, kaloreiden ollessa liikunnan jälkeen kuitenkin siinä viidensadan pintaan. Raivostuttavaa. Kohta lähden pyöräilemään, mutta yritän olla ottamatta sitä liikunnan kannalta. Haluan vain tuulettua vähän, enkä polkea niska limassa ajatusten huutaessa läski, läski.

Ja käsi kädessä kuljemme

Vatsa oli tänä aamuna senttimäärältään pienempi kuin koskaan. Vaikka vaaka näytti edelleen inhottavia lukuja, mittanauha, ja peräti peilikuva piristi. Vatsani oli tasainen. Alavatsan pömppö ei näyttänyt hirveältä.

Nyt näyttää, mutta liekö tuo ihme. Hiilihappoiset juomat turvottavat kummasti (mutta kohta lähden silti hakemaan lisää Pepsi Maxia).


Hyvä päivä. Neljä tuntia kävelyä ympäri Messukeskusta. Tai laahustusta, mutta kuitenkin. Laskin kuluttaneeni sata kaloria tunnissa moisella raahustamisella, joten tämän päivän kaloreiksi jää kutakuinkin 120. Tosin syön varmaankin vielä illalla jotain, mutta alle viidensadan on hyvä.

Olin siis Avomiehen ja perheensä kanssa ModelExpossa. Oli hirvittävän mukavaa, ja entistä mukavammaksi sen teki se, että pidin Avoa kädestä. Hänellä on kovasti jotain julkisia hellyydenosoituksia vastaan, ja se, että siinä ihmispaljoudessa, ja varsinkin perheensä seurassa sain pitää häntä kädestä ja hän puristi takaisin eikä vetänyt kättään pois, teki minut aivan käsittämättömän onnelliseksi. Saatoin hymyillä typerästi.

Avo lähti vanhemmilleen grillaamaan. Onneksi, saa ressukka joskus edes kunnolla syödäkseen, ja minä saan oman rauhan hetken.


Kauppaan.


(Kaupasta tälle päivälle:
Kreikkalainen salaatti, n. 300kcal
Vadelmajäätelö, rasvaa 0,5%, 64kcal
Pepsi Max, jonka kaloreita en jaksa ajatella
Yhteiskalorit tälle päivälle siis n. 890, hyi hitto, mutta onneksi liikunnalla -400kcal.)

The hunger grows

Viikonloppu meni ahmiessa. Onhan pakastepizza, rasvakeitetyt ranskalaiset, suklaa ja karkit mitä terveellisimpä ruokia, niitähän voi huoletta ahmia. Tai ehkä ei.

Kävin sunnuntaiaamuna vaa'alla vaatteet päällä. Vaatteet painoivat ehkä 500g, joten olen sunnuntaiaamusta laihtunut 1,5kg. Toki suurin osa on nesteitä ja ruokamassaa, mutta ehkä, ehkä olen laihtunutkin hieman. Vielä on 500g matkaa alimpaan painooni. Aion selvitä siitä vielä tämän viikon aikana.

Töihin pyöräily tuntuu hyvältä. Se kuluttaa noin 200kcal päivässä, mutta harmina on se, että liikunta toki tekee nälkäisemmäksi kuin jos vain makaisin aloillani kaiket päivät. Mutta koska en pakkaa töihin paljoa ruokaa mukaan, on vain oltava nälkäisenä.

Olen pitkästä aikaa alkanut nauttia näläntunteesta.



//20:30. Se siitä näläntunteesta. Päivän kalorit about 1600. Olen oksettava.

Kevyttä

Sipulikeittoa. 50 kaloria, täyttävä lautasellinen. Tänään 420kcal. Aion jäädä siihen.

Avomies lähti vanhemmilleen melkein heti kun tulin töistä. Helppo olla syömättä kun ei ole "sosiaalista painostusta", eli ei tarvitse syödä kun Avo syö. Toisaalta yksin ollessa ahmiminenkin on helpompaa, mutta tänään tuntuu hyvältä eikä ole mitään ahmimismielitekoja (*koputtaa puuta*). Keveä olo.


Lauantaina menen vanhemmille pariksi yöksi. Siinä on kaksi puolta:

1. Se on turvallinen paikka, jossa minun ei tarvitse olla mitään muuta kuin olen, jossa tunnen aina olevani rakastettu, siellä on kokonaisvaltaisesti hyvä olo.

2. Siellä on ruokaa. Varsinkin nyt, pääsiäisenä, talo velloo suklaamunia, äiti kertoi ostaneensa minulle muutaman saunasiiderin, ja toki valmistetaan päivällistäkin. Pelkään kasvavani muodottomaksi möykyksi - tai no, onhan pyöreäkin muoto.

Isä on huomannut minun laihtuneen, ja on huomauttanut siitä pari kertaa. Tekee olon hirvittävän epämukavaksi, en halua että perheeni huomaa sitä. En halua heille harmia.