Never seeing no one nice again like you

Muistatteko tämän miehen? Minä muistan. Kohtasimme taas keskiviikkona Helsingin yössä.

Juttelimme pitkään kaikenlaisesta - koulusta, työstä, elämästä yleensä. Rakkaudesta Paul McCartneyn musiikkiin. Sitten etsiydyimme syrjään muilta seuralaisilta, istuimme lähekkäin, puhuimme parisuhteistamme ja siitä mitä niiltä kaipaamme. Ja molemminpuolisesti totesimme, että vaikka kumpikin on tyytyväisiä suhteessaan, tietynlainen lataus välillämme on olemassa, mutta ei se haittaa.

"On ihan okei että pitkässä parisuhteessa ihastuu toiseen ihmiseen välillä."

Ihastuu? Selvä sitten. En minä ole ihastunut, minä tahtoisin hänet vain sänkyyni, mutta lämmittäähän se mieltä että joku ajattelee minusta noin.

"Et varmaan edes tajua miten hyvännäköinen olet."

No en tosiaankaan tajua, mutta voi, miten hyvältä tuntuu kuulla tuollaista ihmiseltä, jolla ei ole mitään "velvollisuutta" sanoa noin. Avomieheltä odotankin tuollaista.

Sitten istuimme hetken hiljaa, hän tuijotteli kenkiään ja minä häntä. Nostin hänen leukaansa ja hups, suutelimme, ihan nopeasti. Pian sen jälkeen seuraamme liittyi taas muuta porukkaa, joten oltiin ihan nätisti sitten.

Kahden aikaan jengimme jatkoi matkaa toiseen baariin, ja tuo mies lähti hotellille nukkumaan jaksaakseen aamulla töihin. Baarin jonossa halasimme, pitkään, ja suutelimme vielä vähän pidempään. "Olet ihana", hän kuiskasi korvaani.


Ja sitten se inhottava tunnustus: aamulla en kärsinyt morkkiksesta, en tuntenut sydämessä niitä ilkeitä pistoja, jotka muistuttavat että nyt tuli taas tehtyä tyhmyyksiä. Ei mitään. Hymyilytti koko päivän, ja kotiin päästyäni harrastin uskomatonta seksiä Avokin kanssa, enkä piiloutunut peittoihin ja hävennyt alastomuuttani. Ehkä huono oikeutus, mutta works for me.

Pitäisi varmasti olla vihainen itselleni, mutta miten voisin olla vihainen itselleni samaan aikaan kun tunnen kerrankin, etten ole aivan susiruma.

Moraaliongelma

Ihmissuhde-kehonkuva-liibalaabaa taas, en muusta kirjoitakaan.

Kuten edellisessä merkinnässä sanoin, kävimme kotimaanmatkailemassa toisessa kaupungissa, muutama sata kilometriä kotoa.

Tapasimme ystäviä, vietimme iltaa yhdessä. Minä, paras ystäväni, Avo ja neljä Avon, vähän myös minun ystävää.

En ollut juurikaan humalassa, vaan ilmeisesti pienen ruokamyrkytyksen kourissa ja oksensin neljä kertaa parin tunnin aikana. Viimeisellä kerralla enää korventavia vatsahappoja. Olin surkeana, tunsin olevani äärimmäisen ruma ja tyhmä.

Tilanpuutteen vuoksi tuo paras ystäväni istui Avon sylissä, minä vähän siellä sun täällä kun kävin jututtamassa kaikkia vuorotellen, kunnes lopulta päädyin nojatuolin käsinojalle. Tuolin selkänoja oli Avoon päin, ja tuolilla istui mies, sanotaan nyt vaikka Nahkaksi.

Oloni oli huono, pysyttelin alkuun jotenkuten siinä käsinojalla, sitten valuin Nahkan syliin istumaan. Tai puoliksi makaamaan, olin vähän kyljittäin kippurassa siinä. Juteltiin yleisesti, se kyseli vointiani ja huolehti. Paitani helma nousi ylöspäin ja Nahka veti sen alas... ja jotenkin sen käsi jäi kyljelleni. Paita nousi taas, koska olin paitaan nähden huonossa asennossa, ja Nahka silitti sen alas. Se silitys jatkui alemmas, alkoi uudestaan jostain rintani sivulta ja jatkui takamukselleni. Useaan kertaan.

Enkä tehnyt mitään. Olin vain. Sitten satuin katsomaan Nahkaa silmiin ja se jännite välillämme oli käsinkosketeltava. Siinä sitten tuijoteltiin toisiamme.

Aamulla oli taas morkkis. Mitään ei tapahtunut, mutta jos Avo ja huoneellinen sen ystäviä ei olisi ollut paikalla... no niin. Olisin suudellut Nahkaa ja tehnyt ihan mitä vain, välittämättä yhtään mistään, siitäkään, että olen toisen ihmisen avovaimo.

Ja kun en olisi tehnyt sitä edes siksi, että olisin jollain tapaa erityisen viehättynyt Nahkasta, ei ei. Se on mukava mies ja kaikkea, mutta ei. Se, että tunnen itseni hyväksytyksi ja halutuksi ilmeisesti kumoaa moraalin.

Tapahtui perjantaina ja vaivaa vieläkin. Järki pakenee pian päästä.

Cheetah

Melkein kaksi kuukautta viimeisestä päivityksestä. Ei ole ollut mitään kerrottavaa, eikä varsinaisesti ole nytkään. Haluan vain tiedottaa olevani hengissä.

Töitä tehdessä olen syönyt melkolailla normaalin ihmisen tavoin, en ahminut, en kituuttanut. Nyt, kun töitä ei ole, odotan syömättömiä päiviä. Toivon, ettei töitä vähään aikaan löytyisikään, rahanpuutteen uhallakin. Ihan vain siksi, että on niin paljon helpompi laihtua, kun ei oikeastaan tarvitse energiaa mihinkään. Kun voin vain istua koko päivän tietokoneen äärellä ja tunnustella vatsaani.

---

Tahdon kuitenkin tunnustaa teille jotain, mitä häpeän ihan hirveästi. Muistatteko, kun sain Ylilaudalla ryöpyn paskaa niskaani, kun kaikki olettivat minun pettäneen Avomiestä?

No nyt minä sitten sen tein. En tiedä, lasketteko suutelemisen ja hienoisen käpälöimisen pettämiseksi, mutta minä lasken. And for that, morkkis seuraa edelleen, vaikka tuo kaikki tapahtui jo torstai-iltana.

Olin humalassa, kuten oli myös tuo mies (ja se oli ihan oikea mies, kymmenen vuotta minua vanhempi). Minä olin alkuillan ihan viattomasti kaveria, koska se nyt ei sinänsä ole mies mun makuuni. Kuvittelin myös sen olevan ihan vaan kaverina liikkeellä, vaikka myöhemmin paikalla olleet sanoivat, että se oli katsellut minua vähän sillä silmällä koko illan.

Olin yksin keskellä pihaa, muu juhlaväki siirtyi bussiin jolla oli tarkoitus jatkaa baariin juhlapaikalta, kun tuo mies tuli luokseni, otti vyötäröltä kiinni ja tuli iholle.

"Sä oot ihan helvetin mukava ja hyvännäkönen muija."
"Eeeh, kiitos?"
"Siis oikeasti, tosi mukava enkä muista, milloin olisin viimeksi nähnyt yhtä hyvännäkösen naisen vaikka mulla on omakin muija."

Menin ihan hämilleni, mutta samalla itsetunto kohosi taivaisiin.

"Kiitos, oikeasti, ei mulle kukaan koskaan sano noin, puhut mulle kauniimmin kuin mun poikaystäväni."
"Oon pahoillani ettei se sano sulle sitä mitä ansaitset, koska oot aivan uskomaton mimmi."

Jäikö tuossa enää muuta vaihtoehtoa kuin tehdä mitä se ikinä haluaa? Ei sillä, että se olisi mitään halunnut, mutta kiitollisuudesta, siitä että se sai minut tuntemaan oloni niin hyväksi.

Istuttiin yhdessä siinä bussissa, melkein sylikkäin, ja puhuttiin siitä, ettei voida tehdä mitään molempien ollessa parisuhteessa, onnellisesti, mutta jos tilanne olisi toinen niin...
Lopulta suutelin sitä. Ja sitten se minua. Moneen kertaan. Ja sitten sillä olikin käsi jossain mun paitani sisällä.

Luojalle kiitos siitä, että meillä oli aikaa vain se bussimatka ja sitten Avo tuli hakemaan minut kotiin, koska en tiedä olisinko jättänyt sitä vain siihen suuteluun.

En kertonut Avolle, enkä kerro. Morkkis opetti kyllä olemaan hairahtumatta uudelleen, vaikka toisaalta kaipaan niitä sanoja, sitä, että tunsin itseni kauniiksi ja haluttavaksi. Olisin maailman onnellisin ihminen, jos Avo joskus puhuisi samalla tavalla.

Eilen pyysin siltä mieheltä anteeksi koko touhua, vaikkei se nyt minun vikani pelkästään ollutkaan. Meidän välillämme kaikki on nyt hyvin, ollaan kavereita siinä määrin kuin ennenkin.

Pyydän, ettette tuomitse liian kovasti, ettette saarnaa. Tiedän tehneeni kaiken väärin.

Female hysteria

Vaihdan keskiviikkona työpaikkaa ja menen siis kahvilaan, kuten aiemmin kerroinkin. Huomenna kahdeksalta aamulla joudun työhöntulotarkastukseen, jossa siis tsekataan että olen kelvollinen työhöni. Lueskelin internetin maailmasta, mitä tuohon tarkastukseen kuuluu ja lietsoin itseni hysteeriseksi kesken työpäivän.

Punnitus.
Mittaus.


Paniikinaihe a) Enhän minä voi mennä näin lihavana sinne. Miten kehtaan muka astua vaa'alle, kun se näyttää yli 52 kiloa, varsinkin kun koko viikonloppu meni ihan ahmimiseksi. Salaa mielessäni ajattelin, että nyt olisi hyvä paikka ehkä saada jotain apua syömisongelmiin, mutta eihän kukaan ota minua tosissaan tässä painossa.

Paniikinaihe b) Mitä jos olenkin lyhyempi kuin luulen? Mitä jos olenkin pari senttiä lyhyempi jolloin BMI hyppää paljon ylemmäs kuin luulen sen olevan? Pitäisi laskea tavoitepainoa, joutuisin taistella vielä useamman kilon kanssa. Hirveä ajatus.

Onneksi ystäväni Usva kertoi, ettei omassa tarkastuksessaan joutunut mitatuksi saati punnituksi, ja rauhoituin vähän. Varmuuden vuoksi en kuitenkaan syö enää mitään. Tänään olen syönyt jo 325kcal, liikkunut 200kcal. Ei yhtään enää.


Ja toki joudun antamaan myös salmonellatestinäytteen, mutten sentään paikanpäällä.
Kakkaa purkkiin, jee!

---



Päivä 4: Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa?
- Sitä, että tavoitepainoon päästyäni lihon kaiken takaisin.
Sitä, että Avomies ei pidäkään minun kropastani sitten kun itse olen siihen tyytyväinen.
Ja tietysti kaikkia terveysongelmia - osteopenia/poroosi, vitamiinien puutokset ja sitä kautta hiusten ja kynsien lähtö, lanugo, munuaisongelmat nestevajauksesta. Ainoa, jota en pelkää, on kuukautisten poisjäänti. Ihan sama, viekää pois, en halua!

Tiedän että voisin välttää painonnousun sekä kaikkia nuo terveysongelmat laihduttamalla terveelliseen tyyliin. Harmittaa ihan etten osaa sitä.

---



Otsikko tulee tästä - ihan hulvatonta, millaista lääketiede on ollut. Varsinkin tämä nauratti:

Women considered to be suffering from it exhibited a wide array of symptoms including faintness, nervousness, sexual desire, insomnia, fluid retention, heaviness in abdomen, muscle spasm, shortness of breath, irritability, loss of appetite for food or sex, and "a tendency to cause trouble".
Since ancient times women considered to be suffering from hysteria would sometimes undergo "pelvic massage" — manual stimulation of the genitals by the doctor until the patient experienced "hysterical paroxysm" (orgasm).

Vapaasti suomennettuna "Naiset joiden oletettiin kärsivän hysteriasta kokivat laaja-alaisesti oireita, mukaan lukien pyörrytystä, hermostuneisuutta, seksuaalista halua, unettomuutta, nesteturvotusta, vatsan raskautta, lihaskramppeja, hengästyneisyyttä, ärtyisyyttä, halun ruokaan tai seksiin vähentymistä, sekä "taipumusta aiheuttaa ongelmia".
Muinaisista ajoista saakka naiset, joiden oletettiin kärsivän hysteriasta, saattoivat joskus saada "lantiohierontaa" - manuaalista genitaalistimulaatiota lääkäriltä, kunnes potilas koki "hysteerisen kohtauksen" (orgasmin).

Olen selvästi hysteerinen noiden oireiden perusteella. Hoitomuoto taas kuulostaa ihan hyvältä :---D