Vaikea saada mitään paperille näin pitkän tauon jälkeen. Ei ole ollut taas mitään sanottavaa. Elämä ei ole painanut päälle niin raskaasti että olisin tarvinnut tätä blogia mihinkään. Toivottavasti en silti ole unohtunut.
No, otsikko. 57. 57 kilogrammaa oli maanantain luku, kun uskalsin viimein seistä vaa'alla niin kauan, että lukujen nousu pysähtyi. En ehkä koko kesänä käynyt vaa'alla kuin kerran parissa viikossa, ja silloinkin hyppäsin joka kerta pois kun luku alkoi nousta kohti ahdistavia lukemia.
Nyt en hypännyt, ja se saattoi olla virhe. Tunsin fyysisesti sen miten romahdin henkisesti. Vatsa vääntyi solmuun, henkeä ahdisti ja silmissä sumeni. Hämmentävä reaktio, mutten uskonut lihoneeni niin.
Tiedän, että kuulostaa ihan typerältä valittaa siitä, että on lihonut vuodessa viisi kiloa. Eihän se ole juuri mitään, varsinkin kun olen edelleen vahvasti normaalipainoinen. Mutta, no, tiedättehän. Minä en halua olla lähellekään normaalipainoinen, ja se, että olen lihonut takaisin puolet siitä mitä sain jo kerran laihdutettua, musertaa hiljalleen paremmaksi kasvaneen itsetunnon perustuksilleen.
Kummallisesti ruoka, syöminen, laihtuminen valtasivat ajatukset heti vaa'alla käynnin jälkeen, ja sille tielle jäin. Yritin karistaa nuo ajatukset ja jatkaa syömistä niin kuin ennenkin, mutta ihan alitajuisesti, huomaamatta aloin taas jättää leivältä voin pois, pidentää ruokailuvälejä, mennä nälkäisenä nukkumaan, laskea kaloreita. En edes valehtele tai liioittele, kaikki tuo oli oikeasti alitajuista paluuta takaisin siihen, mitä olen vuosikaudet tehnyt, en nähnyt siinä mitään erityistä. Eilen, kun vatsa kuristen vakuuttelin avokille, ettei ole nälkä, heräsin tähän taas.
Heräsin, mutten ole aikeissa lopettaa. Tämä on sitä vanhaa, turvallista, hallittua, ja minä rakastan nälkää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste numerot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste numerot. Näytä kaikki tekstit
perjantai 4. lokakuuta 2013
lauantai 27. lokakuuta 2012
Under
51,5kg. BMI 18,47.
Olen alipainoinen. Ihan vähän vain, mutta olen kuitenkin. Ja olen pudottanut painoa aika tarkasti 10kg. Menihän siihen yli vuosi, kaikkine takapakkeineen, mutta minä tein sen. En ole vielä lähelläkään sitä mitä haluan olla, mutta lähempänä kuitenkin kuin sitä mitä olin.
En tiedä, pitäsikö tästä nyt iloita vai ei. Pienenpieni paranemishalu takaraivossa vikisee, että olen idiootti eikä tämä ole asia josta kuuluu iloita, koska olen saavuttanut kaiken sairaalla, naurettavalla käytöksellä. Se hallitseva, sicko osuus päässäni on kuitenkin iloinen, joskin numerot näyttävät silti liian isoilta. 18 on naurettavan iso luku, kun ihmiset kerran selviävät hengissä paljon pienempinäkin. 17-painoindeksinenkin voi vielä näyttää ihan terveeltä. Varsinkin, jos sattuu olemaan kasa rasvaa ja ihoa, kuten minä. Lihakset ovat menneet menojaan, rasva jäi.
Inhottava, hyllyvä rasva.
Vielä minä sinut karistan.
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Mielikuvituksen puute
4000 sivun katselua! Yay! Okei, reilusta tuhannesta annetaan kunnia Ylilaudalle, mutta silti. 4000, hullua, miten teitä jaksaa kiinnostaa? ;___;
Koska olen laiskistunut enkä oikein osaa kirjoittaa mistään, koska mitään ei tapahdu, niin otan mieluusti vastaan ideoita. Jos on jotain mistä tahtoisit minun kirjoittavan, let me know! Niin kommenttiboksi kuin sähköpostikin ovat käytettävissä.
---
Painotavoitteeni lokakuun loppuun mennessä on 51 kilogrammaa. 1,9kg tästä aamusta alas. Aion kuitenkin pystyä siihen, kuten aion pystyä siihenkin, että jouluna painan enää 50kg. 50 näyttää niin kauniilta, niin pyöreältä ja tasaiselta.
Koska olen laiskistunut enkä oikein osaa kirjoittaa mistään, koska mitään ei tapahdu, niin otan mieluusti vastaan ideoita. Jos on jotain mistä tahtoisit minun kirjoittavan, let me know! Niin kommenttiboksi kuin sähköpostikin ovat käytettävissä.
---
Painotavoitteeni lokakuun loppuun mennessä on 51 kilogrammaa. 1,9kg tästä aamusta alas. Aion kuitenkin pystyä siihen, kuten aion pystyä siihenkin, että jouluna painan enää 50kg. 50 näyttää niin kauniilta, niin pyöreältä ja tasaiselta.
tiistai 10. heinäkuuta 2012
Yes I can
En ole taas saanut aikaiseksi kirjoittaa. Olen ollut viime ajat ihan out of control, eikä nappaa kirjoittaa epäonnistumisista.
Aloittaessani työn kahvilassa pelkäsin, että en tee siellä muuta kuin syön ja syön. Pelkäsin ihan syystä, kuukauden aikana lihoin kaksi kiloa. KAKSI. Vielä sunnuntaiaamuna paino oli tasan 54kg, tänään 53,4kg. Pikkuhiljaa tuntuu paremmalta, pikkuhiljaa kontrolli palaa.
Töihin tuli toinen harjoittelija, joten en joudu enää ollenkaan olemaan töissä yksin, joka taas on suoraan verrannollinen ruoan määrään. Yksin jäädessäni käytin tilaisuuden hyväksi ja saatoin syödä pari croissantia ja pullan. Eihän se kuulosta paljolta, mutta kaloreita kertyy kuitenkin lähemmäs 800. Siihen päälle vielä se, mitä syön muiden paikalla ollessa, aamiainen ja se mitä syön kotona - ihmekään että lihoin.
Pari päivää olen elänyt suurin piirtein tuhannen kalorin päiväsaldolla, ja saanut painon laskemaan 600 grammaa. Tiedän kyllä, etten kovin pitkään jatka kevenemistä moisilla kaloreilla, mutta tämä on ihan hyvä pehmeä pudotus takaisin siihen, mihin ennen pystyin. Tahdon vain päästä pian viidenkymmenen kahden kilon puolelle takaisin, siinä on turvallista olla.
Parin viikon kuluttua matkustan. Matkustan Usvan luo. Tavallaan jäytää pikkuinen ahdistus, mutta lähinnä on hyvä ja turvallinen olo. Vaikka, ja juuri siksi koska, Usva on kaunis ja ihana, uskon ja luotan ettei se tuomitse minua, näytän miltä vain. Koska se on Ystävä.
Aloittaessani työn kahvilassa pelkäsin, että en tee siellä muuta kuin syön ja syön. Pelkäsin ihan syystä, kuukauden aikana lihoin kaksi kiloa. KAKSI. Vielä sunnuntaiaamuna paino oli tasan 54kg, tänään 53,4kg. Pikkuhiljaa tuntuu paremmalta, pikkuhiljaa kontrolli palaa.
Töihin tuli toinen harjoittelija, joten en joudu enää ollenkaan olemaan töissä yksin, joka taas on suoraan verrannollinen ruoan määrään. Yksin jäädessäni käytin tilaisuuden hyväksi ja saatoin syödä pari croissantia ja pullan. Eihän se kuulosta paljolta, mutta kaloreita kertyy kuitenkin lähemmäs 800. Siihen päälle vielä se, mitä syön muiden paikalla ollessa, aamiainen ja se mitä syön kotona - ihmekään että lihoin.
Pari päivää olen elänyt suurin piirtein tuhannen kalorin päiväsaldolla, ja saanut painon laskemaan 600 grammaa. Tiedän kyllä, etten kovin pitkään jatka kevenemistä moisilla kaloreilla, mutta tämä on ihan hyvä pehmeä pudotus takaisin siihen, mihin ennen pystyin. Tahdon vain päästä pian viidenkymmenen kahden kilon puolelle takaisin, siinä on turvallista olla.
Parin viikon kuluttua matkustan. Matkustan Usvan luo. Tavallaan jäytää pikkuinen ahdistus, mutta lähinnä on hyvä ja turvallinen olo. Vaikka, ja juuri siksi koska, Usva on kaunis ja ihana, uskon ja luotan ettei se tuomitse minua, näytän miltä vain. Koska se on Ystävä.
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Kaikki mitä halusit tietää
Sain kuin sainkin muutaman kysymyksen! Kiitos.
Kuinka usein käyt vaa-alla?
- Vähintään kolme kertaa päivässä. Aamulla, töistä kotiin tultuani ja illalla. Viimeisen viikon aikana olen tosin punninnut itseni ehkä neljä kertaa koko aikana - tiedän lihoneeni niin paljon, etten yksinkertaisesti uskalla ottaa selvää miten paljon. Käyn vaa'alla sitten kun se tuntuu taas turvalliselta.
Uskotko koskaan olevasi täysin terve?
- Toivon ainakin. En tiedä. Jos joskus tervehdynkin, niin luultavasti vanha sairaus kummittelee jossain taka-alalla, muistan ikuisesti eri ruoka-aineiden kalorit vaikken niitä laskisikaan. Tosin ainakaan toivon mukaan en päästä itseäni lihomaan vaikka paranisinkin - en tykkää lukea parantumistarinoita, joissa ihminen on parantumisensa aikana lihonut ylipainoiseksi. Ei se ole yhtään sen terveellisempää kuin alipaino.
Kuinka tämänhetkinen syömishäiriösi eroaa alkuaikoihin sairauden parissa?
- En rakasta sitä enää. En osaa elää ilman, mutta en enää rakasta ja pidä sitä tukena, turvana, erillisenä osana itsestäni. Se olen minä, se ei ole Ana tai muu sellainen. Painon pudotessa fiilikset ovat ristiriitaiset. En iloitse enää niin puhtaasti kuin ennen, nyt mukana on ajatus siitä, miksi teen tämän itselleni, miksen voi riittää tällaisena. Olen paljon onnettomampi.
Mikä on tyhmintä mitä oot syömishäiriön takia tehnyt/jättänyt tekemättä?
- Olen hylännyt koko sosiaalisen elämäni. Töissä näen kahta työkaveria ja asiakkaita, mutta vapaa-ajallani en vietä aikaa kavereiden kanssa, ja mitä pidempään olen ottamatta yhteyttä ystäviin, sitä vaikeammaksi se yhteydenotto muuttuu.
Tietysti sitten on ne fyysiset typeryydet - oksentaminen, juokseminen siihen saakka että jalat eivät enää kestä, sensellainen.
mite laiha sä sitten haluisit olla? jotain ideaalikuvaa?
- Tavoitepainoni on 45kg, BMI 16,1. Tai ehkä ihan vähän alemmas, niin että painoindeksi olisi vaikean alipainon puolella.
miten kauan oot sairastanu?
- Kuutisen vuotta. Ihan liian kauan.
ootko miettiny parantumista?
- Ai että olenko! Kyllä. En kuitenkaan koe sen olevan ajankohtaista vielä. Ehkä sitten joskus.
tietääkö kukaa sun kaveri tai perheenjäsen sun ongelmista?
- Muutama kaveri on joskus tiennyt, mutta luulen etteivät ne tiedä tilanteen olevan edelleen tämä. En kyllä ole nähnyt niitäkään muutamaa ikuisuuksiin, joten mitäpä ne tietäisivät. Perheenjäsenet eivät tiedä.
miten syömishäiriö on vaikuttanu sun elämään?
- Negatiivisesti! Olen menettänyt sosiaalisen elämän, olen hankala ja kiukkuinen, en osaa ajatella kuin kaloreita, en osaa nauttia ruoasta, en koskaan löydä vaatteita jotka näyttäisivät päälläni hyvältä - ei sillä, että näyttäisin hyvältä ilman vaatteitakaan.
Toisaalta ilman tätä kaikkea en olisi löytänyt paria erittäin hyvää ystävää.
--
Mitä ajattelet ensimmäisenä kun heräät?
- "Voi vittu en haluu töihin", noin niinkun suunnilleen. Vaikka sitten kun pääsen ylös sängystä niin kaikki on ihan hyvin.
Mikä on sinulle tärkeintä maailmassa?
- Voisin melkein sanoa että laihdutus, mutta en sano, koska en halua ajatella niin. Perhe on tärkein. Vanhemmat, pikkuveli, Avomies, kissat. Toki myös isovanhemmat ja kaikki muut sukulaiset, vaikken niiden kanssa niin olekaan tekemisissä.
Ja ne harvat ystävät.
--
Miten tapasit miehesi?
- Ahaha, netissä, chatissa. Satuttiinpa kerran samaan aikaan chattiin, ja Avo tunnisti minut profiilikuvastani, samaa koulua kun käytiin. Juteltiin siinä sitten, minä en yhtään tiennyt kuka Avo on, koskaan ollut kiinnittänyt mitään huomiota. Avo sitten reippaana poikana tuli koulussa sanomaan moi, hengailtiin koulussa yhdessä ja sitten koulun ulkopuolellakin. Oltiin pitkään vain ystäviä ja sitten siitä muodostui seksisuhde ja sitten siitä muodostui parisuhde.
Millaset tulevaisuudensuunnitelmat teillä on?
- Oma koti on kai ainoa mitä on suunniteltu. Omakotitalo ja iso piha. Lapsia kumpikaan ei halua eikä naimisiinkaan ole mitään hinkua mennä. Riittää että ollaan yhdessä.
Minkä näkönen sun mies on ja mitä se tekee? :D
- Se on laiha, kaunis, sillä on ihana iso nenä ja vihreät silmät, jotka sen armeijassa ollessa sointuivat maastopukuun. Sillä on paksu ja tuuhea ruskea tukka, vähän aaltoileva, sellaisessa 60-luvun lopun Beatles-pituudessa. Ihana.
Se on minun kotithinspiraatio, alipainoinen ja luinen. Minun makuuni ovat kyllä ihan pikkuisen lihaksikkaammat miehet vaikken oikeasti lihaskimpuista pidäkään, enkä panisi pahakseni jos se lihoisi vähän ja kehittäisi vähän lihasta. Se on pelottavan laiha.
Jaa mitä se tekee? Ei mitään. Se on työtön, nukkuu päivät ja pelaa yöt. On sillä sähkömiehen koulutus, ja on se hakenut töitä, muttei ole napannut.
Ja öö, sun mies ei siis tiedä sun syömishäiriöstä? Aiotko kertoa joskus?
- Ei tiedä, ei. Olen vähän sillälailla yrittänyt vihjata, mutta koska sillä ei ole mitään kokemusta mielenterveysongelmista perheen tai muidenkaan kautta, se ei oikein tajua vinkkejä. Ehkä ihan hyväkin, saanpahan olla rauhassa. Enkä tiedä, aionko kertoa kunnolla. Ehkä se tajuaa joskus itse. Ehkä olen joskus riittävän laiha ettei tarvitse edes kertoa.
Uah. Olipahan kerrottavaa, toivottavasti saitte jotain irti. Jos on jotain mielessä, kysyä saa aina, ei siihen erillistä postausta tarvita. Sähköpostiakin saa lähettää jos kokee sen paremmaksi, linnunhammas@windowslive.com ottaa viestejä vastaan :>
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Kaikki menee vikaan.
Paino on vakiintunut 52-53 kilon välille. Toki mihinpä se siitä putoaisi, kun töissä syön napani täyteen pullaa.
Saan kahdella eurolla päivässä syödä vaikkapa munkin, croissantin ja sämpylän sekä teetä niin paljon kuin jaksan. Yritän olla hirveästi syömättä, mutta päätin kuitenkin että mieluummin syön töissä vähän enemmän niin en sorru kotona ahmimaan. Parempi pitää syöminen edes hallinnassa vaikka kaloreita kertyisikin.
Työkaverini on lihava. XL-kokoinen työpaita oli liian pieni (joskin ne paidat on hyvin nafteja, M-koko oli minulle sopiva, kun normaalisti olen S). Kuitenkin sain ihan vähän iloa tai jotain siitä, että minä mahduin pieneen paitaan. Tiedän, olen ihan kamala.
Samainen työkaveri sanoi, että voisin ihan hyvin käyttää korkeavyötäröisiä farkkuja kun olen "tuollanen hernekeppi".
---
Aamulla Avomies selasi Ylilautaa, ja löysi sieltä pari kuvaa.
Päivät 11 ja 12. Muistakaahan myös kysymyspostaus. ;)
Saan kahdella eurolla päivässä syödä vaikkapa munkin, croissantin ja sämpylän sekä teetä niin paljon kuin jaksan. Yritän olla hirveästi syömättä, mutta päätin kuitenkin että mieluummin syön töissä vähän enemmän niin en sorru kotona ahmimaan. Parempi pitää syöminen edes hallinnassa vaikka kaloreita kertyisikin.
Työkaverini on lihava. XL-kokoinen työpaita oli liian pieni (joskin ne paidat on hyvin nafteja, M-koko oli minulle sopiva, kun normaalisti olen S). Kuitenkin sain ihan vähän iloa tai jotain siitä, että minä mahduin pieneen paitaan. Tiedän, olen ihan kamala.
Samainen työkaveri sanoi, että voisin ihan hyvin käyttää korkeavyötäröisiä farkkuja kun olen "tuollanen hernekeppi".
---
Aamulla Avomies selasi Ylilautaa, ja löysi sieltä pari kuvaa.
Tuota alimmaista ihailin joskus 14-vuotiaana, kun ihanteeni oli luuranko. Nykyisin... En enää tiedä mitä ajatella. Nuo kuvat tekevät minut ihan hirveän surulliseksi.
Avomiehen reaktio kuviin oli "HYI VITTU!" Mitä siihen sanomaan? En ehkä edelleenkään panisi pahakseni jos näyttäisin alemman kuvan tytöltä (ylempi on jo minullekin liikaa - tai liian vähän). Mutta enhän minä sellaista voisi sanoa.
Mitä jos päädynkin joskus näyttämään tuolta, ja Avo ajattelee silloinkin "Hyi vittu"?
Taitaa olla turha pelko. Tällä itsekurilla.
---
En ole nähnyt Naapuria pitkään aikaan. Ehkä se on lopettanut tupakoinnin kun se ei ole koskaan ulkosalla. Tai sitten minä olen vain ihan väärään aikaan pihalla.
Viime yönä näin kyllä melko intensiivistä unta...
---
Päivät 11 ja 12. Muistakaahan myös kysymyspostaus. ;)
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Olen niin väsynyt.
Se terveystarkastus. Se meni ihan hyvin. Ei mittailua, kysyi vain pituuden ja painon. 167cm, 52kg, BMI 18,65. Kysyi vielä, onko se normaali painoni vai olenko laihduttanut siihen viime aikoina.
"Ihan normaali, en ole laihduttanut."
Ha. Vuoden vitsi. Tosin ei sinänsä, koska jos en olisi itseäni päästänyt lihomaan ja söisin nytkin ihan normaalisti, niin painoni olisi kutakuinkin 52-54kg. En siis oikeastaan edes huijannut.
En siis saanut sanottua mitään mistään syömisongelmista. Halusin vain äkkiä kotiin.
---
Tänään oli ensimmäinen päivä uudessa työssä. Toinen työntekijä oli ihan mukava, huomenna on valtavasti töitä, pitkä päivä, ja perjantaina avataan. Hirveästi muistettavaa ja opeteltavaa.
Olin kahdeksan tuntia syömättä, juomatta ja käymättä vessassa. Kotiin päästyäni kävin hetken kamppailua janon ja pissahädän välillä. Sitten juoksin vessaan.
---
Nyt niitä kysymyksiä! En oikeastaan tiedä onko tässä jokin rajoitus, siis että kuinka monelle tämä pitää laittaa eteenpäin, mutta laitan kelle laitan. Kysymyksiä kuitenkin 11.
P2X-3YZ, Usva, Saippuakupla, appelsiiniprinsessa, mirya, Pesco, Bella, Alisa ja Tonnikeiju, antaa palaa!
1. Mikä pelastaa päiväsi?
2. Missä olet hyvä?
3. Paras saamasi elämänohje/elämänohje jota noudatat?
4. Jos saisit esimerkiksi unelmiesi työpaikan maapallon toiselta puolelta ja sen vastaanottaminen edellyttäisi, että jätät pikaisesti taaksesi nykyisen elämän, ottaisitko tarjouksen vastaan?
5. Mitkä kolme paikkaa maailmassa haluat ehdottomasti päästä näkemään?
6. Uskotko Jumalaan tai muihin jumalhahmoihin?
7. Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
8. Tähänastisen elämäsi onnellisin hetki?
9. Seuraatko politiikkaa?
10. Mikä on suurin paheesi?
11. Jos voisit tehdä elämässäsi ihan mitä tahansa, niin että raha, aika tai ihmiset eivät rajoittaisi, mitä tekisit?
---
Päivä 6: Jos ahmit, miksi teet niin?
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Female hysteria
Vaihdan keskiviikkona työpaikkaa ja menen siis kahvilaan, kuten aiemmin kerroinkin. Huomenna kahdeksalta aamulla joudun työhöntulotarkastukseen, jossa siis tsekataan että olen kelvollinen työhöni. Lueskelin internetin maailmasta, mitä tuohon tarkastukseen kuuluu ja lietsoin itseni hysteeriseksi kesken työpäivän.
Punnitus.
Mittaus.
Paniikinaihe a) Enhän minä voi mennä näin lihavana sinne. Miten kehtaan muka astua vaa'alle, kun se näyttää yli 52 kiloa, varsinkin kun koko viikonloppu meni ihan ahmimiseksi. Salaa mielessäni ajattelin, että nyt olisi hyvä paikka ehkä saada jotain apua syömisongelmiin, mutta eihän kukaan ota minua tosissaan tässä painossa.
Paniikinaihe b) Mitä jos olenkin lyhyempi kuin luulen? Mitä jos olenkin pari senttiä lyhyempi jolloin BMI hyppää paljon ylemmäs kuin luulen sen olevan? Pitäisi laskea tavoitepainoa, joutuisin taistella vielä useamman kilon kanssa. Hirveä ajatus.
Onneksi ystäväni Usva kertoi, ettei omassa tarkastuksessaan joutunut mitatuksi saati punnituksi, ja rauhoituin vähän. Varmuuden vuoksi en kuitenkaan syö enää mitään. Tänään olen syönyt jo 325kcal, liikkunut 200kcal. Ei yhtään enää.
Ja toki joudun antamaan myös salmonellatestinäytteen, mutten sentään paikanpäällä.
Kakkaa purkkiin, jee!
---
Päivä 4: Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa?
- Sitä, että tavoitepainoon päästyäni lihon kaiken takaisin.
Sitä, että Avomies ei pidäkään minun kropastani sitten kun itse olen siihen tyytyväinen.
Ja tietysti kaikkia terveysongelmia - osteopenia/poroosi, vitamiinien puutokset ja sitä kautta hiusten ja kynsien lähtö, lanugo, munuaisongelmat nestevajauksesta. Ainoa, jota en pelkää, on kuukautisten poisjäänti. Ihan sama, viekää pois, en halua!
Tiedän että voisin välttää painonnousun sekä kaikkia nuo terveysongelmat laihduttamalla terveelliseen tyyliin. Harmittaa ihan etten osaa sitä.
---
Otsikko tulee tästä - ihan hulvatonta, millaista lääketiede on ollut. Varsinkin tämä nauratti:
Women considered to be suffering from it exhibited a wide array of symptoms including faintness, nervousness, sexual desire, insomnia, fluid retention, heaviness in abdomen, muscle spasm, shortness of breath, irritability, loss of appetite for food or sex, and "a tendency to cause trouble".
Since ancient times women considered to be suffering from hysteria would sometimes undergo "pelvic massage" — manual stimulation of the genitals by the doctor until the patient experienced "hysterical paroxysm" (orgasm).
Vapaasti suomennettuna "Naiset joiden oletettiin kärsivän hysteriasta kokivat laaja-alaisesti oireita, mukaan lukien pyörrytystä, hermostuneisuutta, seksuaalista halua, unettomuutta, nesteturvotusta, vatsan raskautta, lihaskramppeja, hengästyneisyyttä, ärtyisyyttä, halun ruokaan tai seksiin vähentymistä, sekä "taipumusta aiheuttaa ongelmia".
Muinaisista ajoista saakka naiset, joiden oletettiin kärsivän hysteriasta, saattoivat joskus saada "lantiohierontaa" - manuaalista genitaalistimulaatiota lääkäriltä, kunnes potilas koki "hysteerisen kohtauksen" (orgasmin).
Olen selvästi hysteerinen noiden oireiden perusteella. Hoitomuoto taas kuulostaa ihan hyvältä :---D
Punnitus.
Mittaus.
Paniikinaihe a) Enhän minä voi mennä näin lihavana sinne. Miten kehtaan muka astua vaa'alle, kun se näyttää yli 52 kiloa, varsinkin kun koko viikonloppu meni ihan ahmimiseksi. Salaa mielessäni ajattelin, että nyt olisi hyvä paikka ehkä saada jotain apua syömisongelmiin, mutta eihän kukaan ota minua tosissaan tässä painossa.
Paniikinaihe b) Mitä jos olenkin lyhyempi kuin luulen? Mitä jos olenkin pari senttiä lyhyempi jolloin BMI hyppää paljon ylemmäs kuin luulen sen olevan? Pitäisi laskea tavoitepainoa, joutuisin taistella vielä useamman kilon kanssa. Hirveä ajatus.
Onneksi ystäväni Usva kertoi, ettei omassa tarkastuksessaan joutunut mitatuksi saati punnituksi, ja rauhoituin vähän. Varmuuden vuoksi en kuitenkaan syö enää mitään. Tänään olen syönyt jo 325kcal, liikkunut 200kcal. Ei yhtään enää.
Ja toki joudun antamaan myös salmonellatestinäytteen, mutten sentään paikanpäällä.
Kakkaa purkkiin, jee!
---
Päivä 4: Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa?
- Sitä, että tavoitepainoon päästyäni lihon kaiken takaisin.
Sitä, että Avomies ei pidäkään minun kropastani sitten kun itse olen siihen tyytyväinen.
Ja tietysti kaikkia terveysongelmia - osteopenia/poroosi, vitamiinien puutokset ja sitä kautta hiusten ja kynsien lähtö, lanugo, munuaisongelmat nestevajauksesta. Ainoa, jota en pelkää, on kuukautisten poisjäänti. Ihan sama, viekää pois, en halua!
Tiedän että voisin välttää painonnousun sekä kaikkia nuo terveysongelmat laihduttamalla terveelliseen tyyliin. Harmittaa ihan etten osaa sitä.
---
Otsikko tulee tästä - ihan hulvatonta, millaista lääketiede on ollut. Varsinkin tämä nauratti:
Women considered to be suffering from it exhibited a wide array of symptoms including faintness, nervousness, sexual desire, insomnia, fluid retention, heaviness in abdomen, muscle spasm, shortness of breath, irritability, loss of appetite for food or sex, and "a tendency to cause trouble".
Since ancient times women considered to be suffering from hysteria would sometimes undergo "pelvic massage" — manual stimulation of the genitals by the doctor until the patient experienced "hysterical paroxysm" (orgasm).
Vapaasti suomennettuna "Naiset joiden oletettiin kärsivän hysteriasta kokivat laaja-alaisesti oireita, mukaan lukien pyörrytystä, hermostuneisuutta, seksuaalista halua, unettomuutta, nesteturvotusta, vatsan raskautta, lihaskramppeja, hengästyneisyyttä, ärtyisyyttä, halun ruokaan tai seksiin vähentymistä, sekä "taipumusta aiheuttaa ongelmia".
Muinaisista ajoista saakka naiset, joiden oletettiin kärsivän hysteriasta, saattoivat joskus saada "lantiohierontaa" - manuaalista genitaalistimulaatiota lääkäriltä, kunnes potilas koki "hysteerisen kohtauksen" (orgasmin).
Olen selvästi hysteerinen noiden oireiden perusteella. Hoitomuoto taas kuulostaa ihan hyvältä :---D
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Pitkäpätkä
Päivä 2.: Oletko tyytyväinen pituuteesi?
- Olen. Joskus tuntuu että olisi kiva olla lyhyempi, jotta voisin tuntea itseni pieneksi ja somaksi, kaivautua Avon kainaloon pienenä käärönä, mutta on se kuitenkin ihan kivaa olla tämän pituinen. Inhottavaa on se, että olen epäsopusuhtainen - pitkä selkä ja lyhyet jalat. Kaikki housut ovat aina auttamatta ihan liian pitkiä. Näytänkin naurettavalta tämän muotoisena. Pituus on kuitenkin ihan hyvä.
---
Aamupaino 52,2kg. BMI 18,72. 700 grammaa alipainoon.
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Kolmenkymmenen päivän haaste
Nappasin Inside of the insane head -blogista tällaisen pikku kyselyhässäkän. En edes tiedä, pääsenkö joka päivä vastailemaan tähän, mutta mikäli en, niin sitten teen useamman päivän kerralla.
Päivä 1: Tietosi (Ikä / Pituus / Paino / Lähtöpaino / Tavoitepaino)?
Päivä 2: Oletko tyytyväinen pituuteesi?
Päivä 3: Kenen vartaloa ihailet ja miksi?
Päivä 4: Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa?
Päivä 5: Miksi haluat pudottaa painoa? Teetkö sen itsesi vuoksi?
Päivä 6: Jos ahmit, miksi teet niin?
Päivä 7: Tietävätkö vanhempasi, että yrität pudottaa painoa? Miten he suhtautuvat asiaan?
Päivä 8: Millaista liikuntaa harrastat ja miten usein?
Päivä 9: Onko sinulle kommentoitu painostasi ikävään sävyyn?
Päivä 10: Mistä asiasta on ollut kaikkein vaikeinta luopua painon pudottamisen vuoksi?
Päivä 11: Kenen blogi inspiroi sinua kaikkein eniten elämäntapamuutoksessasi ja miksi?
Päivä 12: Mitä syöt yleensä?
Päivä 13: Pudotatko painoa terveellisin vai epäterveellisin keinoin?
Päivä 14: Millainen on tavoitekroppasi?
Päivä 15: Oletko kasvissyöjä? Jos olet, onko lihasta luopuminen auttanut sinua painonhallinnassa? Jos et ole, oletko koskaan harkinnut kasvissyöjäksi ryhtymistä?
Päivä 16: Milloin sait ensimmäisen kerran päähäsi pudottaa painoa?
Päivä 17: Lempiruokasi?
Päivä 18: Mikä ruoka on paheesi?
Päivä 19: Mitä kohtaa kropassasi treenaat mieluiten? Miksi?
Päivä 20: Mitä aerobista liikuntaa harrastat mieluiten?
Päivä 21: Mistä saat parhaita vinkkejä terveellisten elämäntapojen noudattamiseen?
Päivä 22: Kerro viisi parasta puolta itsestäsi!
Päivä 23: Onko median luoma nais-/mieskuva osasyy siihen, miksi haluat pudottaa painoa?
Päivä 24: Milloin huomasit ensimmäisen kerran, että uurastuksesi oli alkanut tuottaa tulosta?
Päivä 25: Miten aiot jatkaa eteenpäin sen jälkeen, kun olet saavuttanut tavoitteesi?
Päivä 26: Mikä motivoi sinua kaikkein eniten saavuttamaan tavoitteesi?
Päivä 27: Miten selviydyt ympärillä olevista houkutuksista (esim. syntymäpäivistä, pikkujouluista)?
Päivä 28: Oletko kokenut vastoinkäymisiä elämäntapamuutoksesi aikana? Miten selvisit esteistä?
Päivä 29: Millainen mies/nainen on mielestäsi kaunis?
Päivä 30: Kerro itsestäsi kymmenen asiaa ja päivitä ensimmäisenä päivänä antamasi tiedot!
Päivä 1.: Tietosi (Ikä / Pituus / Lähtöpaino / Tavoitepaino)?
- Ikää 20 vuotta, joskin tuossa kutakuinkin kolmen kuukauden päästä täytän 21.
Pituutta löytyy 167 senttimetriä, tänä aamuna painoin 52,4 kilogrammaa. Tavoitteeni on 45kg, tai ehkä hieman alle - jo 44,6kg tekisi minusta vaikeasti alipainoisen.
(Otsikon fontti bugaa eikä näytä yhtään siltä miltä pitäisi, enkä saa sitä vaihdettua. Blogger kai sekoilee, pahoitteluni!)
(Otsikon fontti bugaa eikä näytä yhtään siltä miltä pitäisi, enkä saa sitä vaihdettua. Blogger kai sekoilee, pahoitteluni!)
perjantai 18. toukokuuta 2012
Shake the thoughts away
Päänpuhdistuslenkki tehty. 50 minuuttia, josta ainakin 10 minuuttia hölkkää n. puolentoista minuutin pätkissä. En ajatellut muuta kuin kehon liikkeitä, hengitystä, poltetta reisissä kun hölkkäsin ylämäkeen. Tuntuu hyvältä.
Tapasin tänään sitä viimeisintä tyttöystävääni. Oli oikein mukavaa, mutta huomasin puhuvani ihan hirveän paljon ruoasta. Sillä lailla viattomasti, kerroin tehneeni sämpylöitä ja muffinseja ja kitisin siitä ettei Avo syö mitään mitä teen, ja kerroin että pidän jääkaapissa aina omenoita, porkkanoita, päärynöitä. Ei kai normaalisti puhuta tuntia siitä mitä milloinkin syö? Ei, se ei ollut mitenkään sinänsä epäilyttävää puhetta... mutta näin jälkikäteen ajateltuna vähän hassua kuitenkin. Onneksi tuo tyttö syö kuin hevonen ja kasvissyönti on meillä hyvin yhdistävä tekijä, ruoasta puhuminen on sinänsä ihan okei.
Sain viime viikolla painon 52,5 kiloon. Tänään aamupaino oli taas 53kg. Äyh, miksi aina näin? Ensin olin pitkään jumissa välillä 54,5-54kg, sitten 53,5-54kg, sitten 53,5-53kg ja nyt ilmeisesti 52,5-53kg. Paino ei ole laskenut koko vuotena juuri mitään, kun jään viidensadan gramman välein jumiin.
Ystävällä (kai voin pitää sinua ystävänä?) on vaikeaa, parisuhdeongelmia, ja olen kovin otettu siitä, että hän uskaltaa puhua niistä asioista minulle. En ehkä osaa auttaa, mutta kuuntelen mielelläni. Teitä kaikkia.
Olet rakas, muista että voit aina laittaa viestin jos siltä tuntuu.
Tapasin tänään sitä viimeisintä tyttöystävääni. Oli oikein mukavaa, mutta huomasin puhuvani ihan hirveän paljon ruoasta. Sillä lailla viattomasti, kerroin tehneeni sämpylöitä ja muffinseja ja kitisin siitä ettei Avo syö mitään mitä teen, ja kerroin että pidän jääkaapissa aina omenoita, porkkanoita, päärynöitä. Ei kai normaalisti puhuta tuntia siitä mitä milloinkin syö? Ei, se ei ollut mitenkään sinänsä epäilyttävää puhetta... mutta näin jälkikäteen ajateltuna vähän hassua kuitenkin. Onneksi tuo tyttö syö kuin hevonen ja kasvissyönti on meillä hyvin yhdistävä tekijä, ruoasta puhuminen on sinänsä ihan okei.
Sain viime viikolla painon 52,5 kiloon. Tänään aamupaino oli taas 53kg. Äyh, miksi aina näin? Ensin olin pitkään jumissa välillä 54,5-54kg, sitten 53,5-54kg, sitten 53,5-53kg ja nyt ilmeisesti 52,5-53kg. Paino ei ole laskenut koko vuotena juuri mitään, kun jään viidensadan gramman välein jumiin.
Ystävällä (kai voin pitää sinua ystävänä?) on vaikeaa, parisuhdeongelmia, ja olen kovin otettu siitä, että hän uskaltaa puhua niistä asioista minulle. En ehkä osaa auttaa, mutta kuuntelen mielelläni. Teitä kaikkia.
Olet rakas, muista että voit aina laittaa viestin jos siltä tuntuu.
tiistai 1. toukokuuta 2012
Keskenkasvuisten teinien kirjoittelua
Katselin eilen Avomiehen kanssa teeveetä. Tuli joku arpajaismainos, jossa oli mahdollista voittaa kuukauden ruokaostokset, lahjakortin arvo 1000 euroa. Tuhat. Meillä menee ruokaan ehkä 200-300 kuussa.
Avo sanoi ostavansa hirveästi kolmioleipiä. Siis niitä valmiiksi pakattuja majoneesipommeja, se on hulluna niihin. Minun mielessäni väikkyivät kuvat karkkivuorista, ja sanoinkin ostavani monella sadalla karkkia, suklaata, jäätelöä, ja päälle vielä vähän sipsiä.
"Hyi, vähänkö lihoisit", totesi Avomies.
"Itsekin lihoisit niistä kolmioleivistä."
"Mulla onkin varaa lihoa."
"Ai, eikö mulla sitten ole?"
"Kenelläkään naisella ei ole."
Ettäs tiedätte. Ei ole varaa lihoa. Ensin oli tulla itku, sitten ryhdistäydyin ja jälleen kerran päätin mielessäni laihtua siihen pisteeseen, että Avo toivoo minun lihovan. Ihan vain siksi, että voin todeta, että eihän kenelläkään naisella ole varaa lihoa.
-----
Joku linkitti blogini Suomi24 Anoreksia-palstalle. Pelkäsin pahinta, kun huomasin blogin tilastoissa linkin tuonne, mutta jestas, sieltähän voi saada hyvän mielen!
Avo sanoi ostavansa hirveästi kolmioleipiä. Siis niitä valmiiksi pakattuja majoneesipommeja, se on hulluna niihin. Minun mielessäni väikkyivät kuvat karkkivuorista, ja sanoinkin ostavani monella sadalla karkkia, suklaata, jäätelöä, ja päälle vielä vähän sipsiä.
"Hyi, vähänkö lihoisit", totesi Avomies.
"Itsekin lihoisit niistä kolmioleivistä."
"Mulla onkin varaa lihoa."
"Ai, eikö mulla sitten ole?"
"Kenelläkään naisella ei ole."
Ettäs tiedätte. Ei ole varaa lihoa. Ensin oli tulla itku, sitten ryhdistäydyin ja jälleen kerran päätin mielessäni laihtua siihen pisteeseen, että Avo toivoo minun lihovan. Ihan vain siksi, että voin todeta, että eihän kenelläkään naisella ole varaa lihoa.
-----
Joku linkitti blogini Suomi24 Anoreksia-palstalle. Pelkäsin pahinta, kun huomasin blogin tilastoissa linkin tuonne, mutta jestas, sieltähän voi saada hyvän mielen!
----
Ps. Jollakin kummallisella logiikalla paino nousi eilisestä 600g, kaloreiden ollessa liikunnan jälkeen kuitenkin siinä viidensadan pintaan. Raivostuttavaa. Kohta lähden pyöräilemään, mutta yritän olla ottamatta sitä liikunnan kannalta. Haluan vain tuulettua vähän, enkä polkea niska limassa ajatusten huutaessa läski, läski.
tiistai 24. huhtikuuta 2012
The hunger grows
Viikonloppu meni ahmiessa. Onhan pakastepizza, rasvakeitetyt ranskalaiset, suklaa ja karkit mitä terveellisimpä ruokia, niitähän voi huoletta ahmia. Tai ehkä ei.
Kävin sunnuntaiaamuna vaa'alla vaatteet päällä. Vaatteet painoivat ehkä 500g, joten olen sunnuntaiaamusta laihtunut 1,5kg. Toki suurin osa on nesteitä ja ruokamassaa, mutta ehkä, ehkä olen laihtunutkin hieman. Vielä on 500g matkaa alimpaan painooni. Aion selvitä siitä vielä tämän viikon aikana.
Töihin pyöräily tuntuu hyvältä. Se kuluttaa noin 200kcal päivässä, mutta harmina on se, että liikunta toki tekee nälkäisemmäksi kuin jos vain makaisin aloillani kaiket päivät. Mutta koska en pakkaa töihin paljoa ruokaa mukaan, on vain oltava nälkäisenä.
Olen pitkästä aikaa alkanut nauttia näläntunteesta.
//20:30. Se siitä näläntunteesta. Päivän kalorit about 1600. Olen oksettava.
//20:30. Se siitä näläntunteesta. Päivän kalorit about 1600. Olen oksettava.
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Numeroiden ihmemaailma
Aamupaino oli 53,0kg. Nyt on kaikki mahdollisuudet onnistua, päästä viimein alle viidenkolmen, kun kaupat ovat kiinni, Avo nukkuu koko päivän, eikä täällä oikein ole mitään ahmittavaa. Tänään onnistun.
Kahden kilon aikana olen kutistunut vyötäröltä sentin, lantiolta kaksi, navan kohdalta neljä. Reidet ovat samoissa mitoissa edelleen, mutta en stressaa siitä. Minulla kertyy kaikki ylimääräinen lähinnä vatsanseudulle, joten olen enemmän kuin tyytyväinen saatuani vatsaa pienemmäksi.
Olen laihtunut 8kg korkeimmasta painostani. Vyötäröltä on lähtenyt yhteensä 5cm, lantiolta 4cm, navan kohdalta 7cm, reisistä 2cm.
Tavoitteeseen on vielä toiset kahdeksan kiloa. Pitkä matka, mutta jaksan kulkea sen.
Kahden kilon aikana olen kutistunut vyötäröltä sentin, lantiolta kaksi, navan kohdalta neljä. Reidet ovat samoissa mitoissa edelleen, mutta en stressaa siitä. Minulla kertyy kaikki ylimääräinen lähinnä vatsanseudulle, joten olen enemmän kuin tyytyväinen saatuani vatsaa pienemmäksi.
Olen laihtunut 8kg korkeimmasta painostani. Vyötäröltä on lähtenyt yhteensä 5cm, lantiolta 4cm, navan kohdalta 7cm, reisistä 2cm.
Tavoitteeseen on vielä toiset kahdeksan kiloa. Pitkä matka, mutta jaksan kulkea sen.
torstai 5. huhtikuuta 2012
Kevyttä
Sipulikeittoa. 50 kaloria, täyttävä lautasellinen. Tänään 420kcal. Aion jäädä siihen.
Avomies lähti vanhemmilleen melkein heti kun tulin töistä. Helppo olla syömättä kun ei ole "sosiaalista painostusta", eli ei tarvitse syödä kun Avo syö. Toisaalta yksin ollessa ahmiminenkin on helpompaa, mutta tänään tuntuu hyvältä eikä ole mitään ahmimismielitekoja (*koputtaa puuta*). Keveä olo.
Lauantaina menen vanhemmille pariksi yöksi. Siinä on kaksi puolta:
1. Se on turvallinen paikka, jossa minun ei tarvitse olla mitään muuta kuin olen, jossa tunnen aina olevani rakastettu, siellä on kokonaisvaltaisesti hyvä olo.
2. Siellä on ruokaa. Varsinkin nyt, pääsiäisenä, talo velloo suklaamunia, äiti kertoi ostaneensa minulle muutaman saunasiiderin, ja toki valmistetaan päivällistäkin. Pelkään kasvavani muodottomaksi möykyksi - tai no, onhan pyöreäkin muoto.
Isä on huomannut minun laihtuneen, ja on huomauttanut siitä pari kertaa. Tekee olon hirvittävän epämukavaksi, en halua että perheeni huomaa sitä. En halua heille harmia.
Avomies lähti vanhemmilleen melkein heti kun tulin töistä. Helppo olla syömättä kun ei ole "sosiaalista painostusta", eli ei tarvitse syödä kun Avo syö. Toisaalta yksin ollessa ahmiminenkin on helpompaa, mutta tänään tuntuu hyvältä eikä ole mitään ahmimismielitekoja (*koputtaa puuta*). Keveä olo.
Lauantaina menen vanhemmille pariksi yöksi. Siinä on kaksi puolta:
1. Se on turvallinen paikka, jossa minun ei tarvitse olla mitään muuta kuin olen, jossa tunnen aina olevani rakastettu, siellä on kokonaisvaltaisesti hyvä olo.
2. Siellä on ruokaa. Varsinkin nyt, pääsiäisenä, talo velloo suklaamunia, äiti kertoi ostaneensa minulle muutaman saunasiiderin, ja toki valmistetaan päivällistäkin. Pelkään kasvavani muodottomaksi möykyksi - tai no, onhan pyöreäkin muoto.
Isä on huomannut minun laihtuneen, ja on huomauttanut siitä pari kertaa. Tekee olon hirvittävän epämukavaksi, en halua että perheeni huomaa sitä. En halua heille harmia.
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Kasvan, kasvan
Kaksi kuukautta aikaa pudottaa vähintään 4kg. Pelottaa etten pysty siihen. Alunperin tarkoitus oli painaa korkeintaan 47kg kesäkuun ensimmäiseen mennessä, olen luopunut ja tyytynyt viiteenkymmeneen.
Lihoin viikonloppuna eikä paino ole pudonnut nyt alkuviikosta yhtään. Pelottaa, että olen taas jumissa, että päädyn taas 54 kilon puolelle. Se on ihan liian lähellä, haluan kauas siitä. Tuntuu etten ikinä pääse alle viidenkolmen.
Pian on riittävän lämmin jotta voin alkaa pyöräillä töihin. 14km päivässä. Vaikkei se kulutakaan kaloreita kovin paljoa, toivon sen ainakin kiinteyttävän vähän. Olen löysä.
Lihoin viikonloppuna eikä paino ole pudonnut nyt alkuviikosta yhtään. Pelottaa, että olen taas jumissa, että päädyn taas 54 kilon puolelle. Se on ihan liian lähellä, haluan kauas siitä. Tuntuu etten ikinä pääse alle viidenkolmen.
Pian on riittävän lämmin jotta voin alkaa pyöräillä töihin. 14km päivässä. Vaikkei se kulutakaan kaloreita kovin paljoa, toivon sen ainakin kiinteyttävän vähän. Olen löysä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)