Keskenkasvuisten teinien kirjoittelua

Katselin eilen Avomiehen kanssa teeveetä. Tuli joku arpajaismainos, jossa oli mahdollista voittaa kuukauden ruokaostokset, lahjakortin arvo 1000 euroa. Tuhat. Meillä menee ruokaan ehkä 200-300 kuussa.

Avo sanoi ostavansa hirveästi kolmioleipiä. Siis niitä valmiiksi pakattuja majoneesipommeja, se on hulluna niihin. Minun mielessäni väikkyivät kuvat karkkivuorista, ja sanoinkin ostavani monella sadalla karkkia, suklaata, jäätelöä, ja päälle vielä vähän sipsiä.

"Hyi, vähänkö lihoisit", totesi Avomies.
"Itsekin lihoisit niistä kolmioleivistä."
"Mulla onkin varaa lihoa."
"Ai, eikö mulla sitten ole?"
"Kenelläkään naisella ei ole."


Ettäs tiedätte. Ei ole varaa lihoa. Ensin oli tulla itku, sitten ryhdistäydyin ja jälleen kerran päätin mielessäni laihtua siihen pisteeseen, että Avo toivoo minun lihovan. Ihan vain siksi, että voin todeta, että eihän kenelläkään naisella ole varaa lihoa.


-----

Joku linkitti blogini Suomi24 Anoreksia-palstalle. Pelkäsin pahinta, kun huomasin blogin tilastoissa linkin tuonne, mutta jestas, sieltähän voi saada hyvän mielen!

----

Ps. Jollakin kummallisella logiikalla paino nousi eilisestä 600g, kaloreiden ollessa liikunnan jälkeen kuitenkin siinä viidensadan pintaan. Raivostuttavaa. Kohta lähden pyöräilemään, mutta yritän olla ottamatta sitä liikunnan kannalta. Haluan vain tuulettua vähän, enkä polkea niska limassa ajatusten huutaessa läski, läski.