Girls on film

Juodessani tässä mustikkamuffinsin makuista valkoista teetä, mietin menneitä. Entisiä suhteita.

Teen maku toi mieleen entisen tyttöystävän, sen, jonka kanssa minulla oli pisin suhde. Ei sekään kestänyt kuin vajaat viisi kuukautta, mutta kuitenkin.

Se tyttö oli kesätöissä yhdessä maamme huvipuistoista, paistamassa hampurilaisia. Heräsin aina samaan aikaan kuin se tyttö, söimme aamiaisen, joimme mustikkamuffinsiteetä, tai jotain muuta samasta teevalikoimasta. Töistä kotiin tullessa sen hiukset tuoksuivat rasvalta. En voi juoda tuota teetä ajattelematta sitä tyttöä. En ajattele kaiholla, katkeruudella tai muutenkaan ikävästi - se oli hyvää aikaa sen minkä kesti, ja olemme edelleen ystäviä. Molemmilla on avomiehet.


Olen seurustellut neljän tytön kanssa. Tuo mustikkamuffinssityttö oli kolmas, ja samalla ensimmäinen julkinen suhteeni naisen kanssa. Kaksi ensimmäistä - ensirakkauteni ja se toinen - olivat salasuhteita, vain lähimmät kaverit tiesivät, vanhemmat eivät ollenkaan. Minulle se oli tuskaista, kun en koskaan ole mitenkään suuntautumistani salaillut tai kokenut sitä vääränä. Vaan enhän toki voinut painostaa kumpaakaan kertomaan kenellekään, tietenkään en.

Ensirakkaus oli juuri sitä mitä voi odottaa parilta viisitoistavuotiaalta, pahimmissa teiniangstin pyörteissä. Hellyyttävää, näin jälkeenpäin ajateltuna, mutta ilman häntä en luultavasti koskaan olisi sairastunut syömishäiriöön. En silti syytä häntä. Olemme edelleen kavereita, mutta emme juuri vapaa-ajalla tapaa. Silläkin on nyt mies.

Se toinen oli parhaita ystäviäni, vähän ajan sisällä lähennyimme hirvittävästi, ja minä tyhmä menin ihastumaan. Huono idea. Tuo tyttö oli masentunut, alkoholisti, jonkin aikaa oksenteli ruokansa, viilteli ja toki myös petti minua, ja minä ressukka yritin silti roikkua mukana. Minulle riitti siinä vaiheessa, kun tuo tyttö sanoi, ettei voi olla oma itsensä kuin kännissä. Hirvittävän riidan päätteeksi välimme katkesivat kokonaan, ja pari vuotta meni ilman mitään kontaktia. Viime kesänä sovimme kaiken, vietimme mukavan päivän yhdessä. Sitten meni taas puoli vuotta, kunnes viime kuussa lähdin ihan extempore tämän tytön kanssa baariin, ja nyt on ihan oikeasti tarkoitus tavata useammin. Ja arvatkaa mitä? Silläkin on mies!

Neljäs, viimeisin, oli ihana. Se oli kaikinpuolin mainio suhde, lukuunottamatta sitä, että rakastin salaisesti Avokkiani. Silloin asuimme vain kämppiksinä (joilla oli salainen seksisuhde), mutta minä olin rakastunut ja niin ilmeisesti oli Avomieskin, herra vain kiisti sen jatkuvasti, ja siksipä minä päätin yrittää jatkaa elämääni jonkun muun kanssa.
Kyllä, ihan rehellisesti ihastuin tuohon tyttöön, vietin ihania hetkiä hänen kanssaan, mutta lopulta minun oli lopetettava suhde. Huijasin itseäni ja huijasin tyttöä. En koskaan kertonut hänelle oikeaa syytä. Erosimme ystävinä.
Olemme edelleen ystäviä, aika ajoin tapaamme (ja tästä Avo on mustasukkainen, ei se usko ettei meillä enää ole yhtään mitään) ja yhä nautin hänen seurastaan. Tämä on oikeastaan ainoa suhde, jota ihan himpun verran kaipaan, se oli niin erilainen kuin nykyinen. En silti vaihtaisi.
Tämä tyttö on sentään edelleen kiinnostunut vain naisista, alkoi jo pelottaa että olen niin hirveä tyttöystävä ettei kukaan minun jälkeeni voisi toista naista ajatellakaan.



(On minulla ollut yksi mies ennen Avoakin, mutta... Seurustelimme kolme päivää, ja tuo jätti minut koska "tarvitsee jonkun lämpimän naisen, jonka kanssa voi viettää kaikki päivät" - okei, olin kylmä ämmä enkä hypännyt sänkyyn heti samantien. Myöhemmin sain tietää, että tuolla kaverilla oli tapana olla ihana ja hurmaava, kunnes sai tytön, kuksi ja jätti sitten. Hyvä näin.)