Joskus mietin, että miksi edes olen parisuhteessa. En tiedä johtuuko kärttyisyyteni vain siitä että menkkojen pitäisi alkaa lähipäivinä, mutta Avomiehen naama vitutti eilen aivan käsittämättömän paljon. Olin iloinen kun hän lähti vanhemmilleen, sain olla muutaman tunnin yksin.
Illalla Avo halusi lähteä ajelemaan kaupunkia ympäri, lähdin mukaan. Vikatikki. Kaupungilla kulki paljon nuoria, nättejä tyttöjä, ja Avon oli tietysti aina huomautettava kun näki hyvän perseen. Minulla hermot olivat jo valmiiksi kireällä, joten... No, en jaksanut alkaa rähjätä, mökötin. Suunnittelin, että kotiin päästyä katsoisin elokuvan, jonka alkua olin odottanut koko päivän, mutta en yksinkertaisesti sietänyt Avon olemassaoloa sen vertaa että olisin voinut jäädä katsomaan sitä leffaa. Painelin samantien nukkumaan ja toivoin että Avo ymmärtäisi pysyä poissa vierestäni. Ymmärsi.
Laihduttaminenkin olisi paljon helpompaa ilman parisuhdetta. Tiedän, kuulostan kamalalta. En ehkä ole täysin tosissani, mutta tietyssä mielentilassa ihan oikeasti harmittaa, että asumme yhdessä, tai että ylipäätään seurustelemme. Jo syömisongelmieni alkuaikoina odotin omaan kotiin pääsyä, jotta saisin pitää aina jääkaapin tyhjänä, oksentaa kun siltä tuntuu ja liimailla joka paikkaan thinspiraatiokuvia. Menetin sen, en ole koskaan asunut yksin, muutin suoraan vanhemmilta Avon kanssa yhteen.
En minä Avoa silti jättäisi, en jonkun vittumaisen sairauden takia, ei. Mutta tietty käytös herralta saa joskus ainakin puoliksi harkitsemaan sitä.
---
// 29.04. Liian suuri ahdistus, deletoin kuvat.
Eilen otettuja kuvia. Ei auta kuin toivoa ettei kukaan tunnista minua näistä - tosin en usko että kenelläkään tuntemallani tulisi edes mieleen lukea jotain ängstäysblogia.
Ensimmäisessä kuvassa vedän vatsaa sisään, toisessa olen vatsa rentona ja kolmannessa vedän taas sisään. En tosiaan osaa olla vetämättä vatsaani sisään, jouduin rentonaolokuvaa varten ajattelemaan, että "nyt rentona, anna vatsan olla, ei se mitään että olet paksu." Eli se minkä te tiedätte olevan laihistettu, on se mitä muut luulevat minun olevan normaalisti.
Muakin vituttaa avokin pelkkä läsnäolo välillä (erityisesti menkkojen aikana) ja mietin aina et laihutus olisi helpompaa yksin omassa kuplassa. Mut sit kun toinen ottaa kainaloon ja pussaa otsalle ja kysyy "mikä on? mä kuuntelen" ni sillo ajattelee kuin ihana se on. Kyllähän oma avokkikin iltalehdestä kattoo otsikot "malli alastonkuvissa!" mut ei välitä siitä sen enempää, ei jää kuolaa enää vilkasun jälkeen. Ei ees muista koko otsikkoa. Se kuuluu miehen luontoon, et katellaan muita ja unohdetaan heti vaikka vieres olis se oma valittu.
VastaaPoistaItsekkin ajattelin ihan samaa tosta yksin asumisesta ja kans muutin vanhemmilt suoraan avokin kans yhteen.
Vedä vaan henkee ja saa mököttääkkin! Se kuuluu taas naisen luontoon se mököttäminen :)
Miehen luonto on kurja :< Höh, minäkin tykkään naisista JA miehistä, enkä silti ole ketään kuolaamassa saatika että siitä vielä Avolle sanoisin. Tuo ihan kiusallaan huomauttelee hyvännäköisistä naisista ja vertaa minua heihin (ja toki häviän aina). Tuntuu olevan vielä 15-vuotiaan kiimaisen teinipojan tasolla mokoma mies. : D
PoistaKiitos kovasti kommentista ♥
Heipä hei, mun pitäis saada sun sähköpostiosote et voin lisätä sut lukijaks :)!
PoistaP.s. sun blogi vaikuttaa kiinnostavalta pitää tulla tutustumaan tähän paremman ajan kans!
linnunhammas@windowslive.com :>
PoistaMukavaa jos tykkäät, tutustu ihmeessä!