Seisoin suihkussa silmät kiinni, kuuma vesi valui päälleni. Olin rentona, en vetänyt vatsaa sisään kuten yleensä, nautin vain olostani.
Kun avasin silmät, näin Avomiehen seisovan suihkuverhon raossa katselemassa. Iski aivan järkyttävä häpeä ja nöyryytys - olin lihava! Olin lihavana Avon edessä!
Eihän tuollaisesta pitäisi panikoida. Rakkaansa edessä pitäisi voida olla oma itsensä eikä hävetä sitä mitä on. En minä voi. Vedän aina vatsaa sisään, yleensä yksinollessanikin, huomaamattani. En halua nukkua niin että Avo pitää käsiään ympärilläni, koska nukkuessani en luonnollisesti voi hallita läskejäni, ja Avo saattaisi siis huomata että olenkin oikeasti lihava.
Tiedän ihan tasan tarkkaan, että Avo on kyllä nähnyt minut ennenkin rentona läskeilemässä, peräti painavimmillanikin. Silti hävetti, etsin Avon ilmeestä merkkejä inhosta, ja mietin, kuinka voisin selittää läskini ja tehdä siitä leikkiä.
Voi miten paljon toivonkaan, että voisin olla ihan tavallisesti ihmisten seurassa, varsinkin Avomiehen. Se on yksi syy laihdutukselleni. En pysty olemaan itsevarma nyt, mutta ehkä sitten, kun ei ole enää läskiä jota joutuisin pidättelemään, ehkä sitten pystyn.
Jos pystyn, se on tämän kaiken ahdistuksen, kivun, itkun ja nälän arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti