Otin
Saippuakuplasta mallia ja olin nokkela. 30 päivän haaste -vastaukset löytyvät nykyisellään siis tuolta yläpalkista otsikolla Pimeät päivät. Tänään vuorossa
Päivä 5: Miksi haluat pudottaa painoa? Teetkö sen itsesi vuoksi?
---
chrystal heitti minulle tällahisen haasteen:
1. Mitä onnellisuus tarkoittaa sinulle?
- Se on autuutta, hyvää oloa ilman stressiä, rehellistä naurua, rakkaita ihmisiä. Sitä kun on helppo hengittää.
2. Kerro kolme kappaletta, jotka tuovat mieleesi muistoja, ja mitä muistot ovat?
-
Leevi & the Leavings - Lähtölaskenta pieneen sydämeen. Se on minun ja Avomiehen alkuaikojen kappale. Niiden aikojen, kun meillä oli seksisuhde, aina kivaa ilman sen kummempaa sitoutumista. Kirjoitin kerran Avolle kirjeen, koska kukaan ei ollut kirjoittanut sille kirjettä, ja siihen liitin tuon kohdan
"Yhtä hyvin tyydytä ei pelkkä ystävyys, lämpö eikä hellä poskisuudelma tai toisen läheisyys, kun siltä tuntuu..."
-
Afroman - Because I got high. Katsoin joskus parhaan ystäväni kanssa Voicea, yläasteella. Siitä on siis ainakin viisi vuotta. Alkuun ei oikeastaan kiinnitetty huomiota koko videoon tai biisiin, mutta siitä riittikin sitten naurua pitkäksi aikaa. Mikäli arvostatte huonoa huumoria, katsokaa video ja kuunnelkaa lyriikat. Se on hulvaton edelleen.
(Ja nykyisin osaan arvostaa myös Jayn & Silent Bobin esiintymistä videolla, siihen aikaan kun biisiin tutustuin, en edes tiennyt mokomista. Katsokaa elokuvat Clerks ja Clerks 2 sekä Jay & Silent Bob Strike Back. Ja ei, tuo ei tosiaan ole sellaista musiikkia jota kuuntelen normaalisti.)
-
Alice Cooper - Poison. Ah, kuinka kliseinen draamabiisi. Kuuntelin tätä paljon kun ensimmäinen tyttöystävä 14-vuotiaana jätti minut :') Edelleen aina tuota kuunnellessa muistan sen hirvittävän katkeran ja surullisen fiiliksen, mutta en enää tunne samoin. Nyt muistot ovat jollain tavalla lämpimiä.
3. Mistä viidestä ulkonäköösi liittymättömästä asiasta itsessäsi pidät?
- Siitä, että luen kirjoja. Siitä, että tiedän aika paljon kaikkea melko turhanpäiväistä nippelitietoa. Siitä, että minulla on muitakin asioita kuin laihdutus, joihin suhtaudun intohimoisesti. Siitä, etten pelkää olla oma itseni. Siitä, että ihan oikeasti tulen toimeen erittäin monenlaisten ihmisten kanssa.
4. Kerro kolme asiaa, missä olet lahjakas (kuten laulaminen, piirtäminen, luistelu, kirjoittaminen, matematiikka...)
- No se nippelitiedon keräily :D Mieleeni vain jää kaikenlaisia hassuja pikku asioita. Koen olevani myös ihan hyvä valokuvaamaan. Opin myös uusia asioita melko helposti, riippuen toki vähän aiheesta. Matikkaa en opi ikinä vaikka pänttäisin lopun elämääni, mutta yleishyödyllisiä asioita kyllä.
5. Mitä mieltä olet abortista?
- Abortti on jees niin kauan kuin sitä ei käytetä ehkäisykeinona. Siis niin, ettei ehkäisystä huolehdita muuten, koska "ainahan voi tehdä abortin." Muuten naisella on täysi oikeus päättää kehostaan. En pidä sitä abortoitavaa solumöykkyä ihmisenä.
6. Minkä yhteiskunnallisen epäkohdan poistaisit, jos voisit?
- Voi, näitä on niin paljon... Saanko luetella monta? Luettelen silti. Haluaisin asepalveluksen vapaaehtoiseksi myös miehille, haluaisin kirkon eroon valtiosta, haluaisin kaikille tasavertaiset oikeudet (homot, heterot, yksinhuoltajat, lapset, vammaiset, ihan kaikki), haluaisin laillistaa eutanasian, haluaisin eläinten oikeudet ihan oikeasti Oikeuksiksi, haluaisin ulkomailta adoptoinnin olevan helpompaa/halvempaa, haluaisin vanhustenhuollon kohdalleen, haluaisin mielenterveyspalvelujen olevan helposti saatavissa... Lopetan tähän. Menee muuten loppuilta luettelemiseen.
7. Pidätkö lapsista? Haluaisitko niitä itse joku päivä?
- Koska juuri postasin eräälle foorumille tästä aiheesta, kopioin tekstini suoraan sieltä:
Ei kiitos.
Neljätoistavuotiaana ilmoitin äidille, että minulta on aika turha toivoa lapsenlapsia. Silloin se oli vähän yhteydessä siihen, että olin kiinnostunut vain naisista, mutta nyt miehen kanssa seurustellessani olen edelleen samaa mieltä, ja olen siinä suhteessa onnekas että mieheni ajattelee samoin.
En vain osaa suhtautua lapsiin. Minua jotenkin ahdistaa pienet lapset, kun niiden kanssa ei voi keskustella, niistä ei ymmärrä mitä ne haluavat, ne huutavat ja ovat hankalia. En näe vauvoja mitenkään söpöinä enkä mielelläni koske lapsiin, nehän voivat hajota.
En osaisi kasvattaa lasta.
Anoppi tuntui vähän pettyneeltä ja järkyttyneeltä kun ilmaisin kantani lapsienhankkimiseen. Avo kuitenkin tuki mielipidettäni joten en saanut mitään hirviöminiän leimaa :D
Siksipä en sure sitä, mitä laihdutus voi keholleni tehdä, ennemmin odotan että menkat häviäisivät. Tiedän kyllä että mieleni saattaa vielä muuttua, mutta jos lapsen haluaisinkin, mieluummin adoptoisin. En halua olla osallinen jo valmiiksi ylitäyden maailman kansoittamiseen.
8. Kerro 10 asiaa, mitä haluat elämässäsi ehtiä tehdä. En tarkoita suuria kuvioita kuten avioliittoa tai koulutusta, vaan yksittäisiä pieniäsuuria kokemuksia. Esim kokeilla nyrkkeilyä, käydä kuumailmapallolennolla, opetella soittamaan kitaraa jne.
- Haluan matkustaa junalla Moskovasta Kiinaan. Tehdä jotain todella spontaania. Kertoa vanhemmilleni ja pikkuveljelleni rakastavani heitä. Tehdä pikkuveljen kanssa joskus jotain kivaa, mennä vaikka huvipuistoon kahden kesken
(kyllä, pikkuveljenikin on jo 18...). Vierailla Lappeenrannassa, Turussa, Tampereella, Hyvinkäällä, Oulussa ja Rovaniemellä ystäviä tapaamassa.
En oikeasti jaksa millään keksiä enempää. En oikein ole suunnitellut tai pohtinut tällaisia, nykyhetkikin on liian solmussa.
9. Mitä mietit ja tunnet kun näet juoppoja/kodittomia?
- Sääliä, myötätuntoa, surua. Henkilöstä riippuen ehkä pelkoakin, mutta sitä aika harvoin. Erääseen tiettyyn juoppoon kohdistuu sellaista surunsekaista ärtyneisyyttä.
10. Kuvailisitko itseäsi sporttiseksi/liikunnalliseksi? Miten se ilmenee/ei ilmene?
- Haha, en tosiaan! Liikun toki työmatkat pyörällä, mutta lukuisista "Nyt aloitan lenkkeilyn!" -lupauksista huolimatta istun mieluummin koneella puhumassa laihtumisesta kuin oikeasti tekemässä jotain sen hyväksi.
11. Jokin kokemus joka on opettanut sinulle jotain, jonka tunnet merkitykselliseksi?
- Varmaan koko elämääni eniten on vaikuttanut äidin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Äidillä oli hyvin vaikeaa, ja oireiden ollessa pahimmillaan olin ehkä 12-13 -vuotias. Pelkäsin että äiti tekee itsemurhan.
Myöhemmin äidin kanssa keskustellessani äiti sanoi, että olen hyvin samankaltainen luonteenlaadultani kuin äitikin, ja muistutti, että ei ole hyvä pitää omia huoliaan sisällään. Äiti teki niin mahdollisimman pitkään, ja läksi mielisairaalaan huilimaan. Äiti on opettanut. Äidin kehotus kertoa huolista on opettanut.
En haasta ketään
vielä - juuri nyt ei ole riittävästi energiaa kysymysten miettimiseen. Yritän huomenna! Yritän huomenna myös kertoa siitä terveystarkastuksesta, nyt en vain mitenkään päin jaksa.
