Cheetah

Melkein kaksi kuukautta viimeisestä päivityksestä. Ei ole ollut mitään kerrottavaa, eikä varsinaisesti ole nytkään. Haluan vain tiedottaa olevani hengissä.

Töitä tehdessä olen syönyt melkolailla normaalin ihmisen tavoin, en ahminut, en kituuttanut. Nyt, kun töitä ei ole, odotan syömättömiä päiviä. Toivon, ettei töitä vähään aikaan löytyisikään, rahanpuutteen uhallakin. Ihan vain siksi, että on niin paljon helpompi laihtua, kun ei oikeastaan tarvitse energiaa mihinkään. Kun voin vain istua koko päivän tietokoneen äärellä ja tunnustella vatsaani.

---

Tahdon kuitenkin tunnustaa teille jotain, mitä häpeän ihan hirveästi. Muistatteko, kun sain Ylilaudalla ryöpyn paskaa niskaani, kun kaikki olettivat minun pettäneen Avomiestä?

No nyt minä sitten sen tein. En tiedä, lasketteko suutelemisen ja hienoisen käpälöimisen pettämiseksi, mutta minä lasken. And for that, morkkis seuraa edelleen, vaikka tuo kaikki tapahtui jo torstai-iltana.

Olin humalassa, kuten oli myös tuo mies (ja se oli ihan oikea mies, kymmenen vuotta minua vanhempi). Minä olin alkuillan ihan viattomasti kaveria, koska se nyt ei sinänsä ole mies mun makuuni. Kuvittelin myös sen olevan ihan vaan kaverina liikkeellä, vaikka myöhemmin paikalla olleet sanoivat, että se oli katsellut minua vähän sillä silmällä koko illan.

Olin yksin keskellä pihaa, muu juhlaväki siirtyi bussiin jolla oli tarkoitus jatkaa baariin juhlapaikalta, kun tuo mies tuli luokseni, otti vyötäröltä kiinni ja tuli iholle.

"Sä oot ihan helvetin mukava ja hyvännäkönen muija."
"Eeeh, kiitos?"
"Siis oikeasti, tosi mukava enkä muista, milloin olisin viimeksi nähnyt yhtä hyvännäkösen naisen vaikka mulla on omakin muija."

Menin ihan hämilleni, mutta samalla itsetunto kohosi taivaisiin.

"Kiitos, oikeasti, ei mulle kukaan koskaan sano noin, puhut mulle kauniimmin kuin mun poikaystäväni."
"Oon pahoillani ettei se sano sulle sitä mitä ansaitset, koska oot aivan uskomaton mimmi."

Jäikö tuossa enää muuta vaihtoehtoa kuin tehdä mitä se ikinä haluaa? Ei sillä, että se olisi mitään halunnut, mutta kiitollisuudesta, siitä että se sai minut tuntemaan oloni niin hyväksi.

Istuttiin yhdessä siinä bussissa, melkein sylikkäin, ja puhuttiin siitä, ettei voida tehdä mitään molempien ollessa parisuhteessa, onnellisesti, mutta jos tilanne olisi toinen niin...
Lopulta suutelin sitä. Ja sitten se minua. Moneen kertaan. Ja sitten sillä olikin käsi jossain mun paitani sisällä.

Luojalle kiitos siitä, että meillä oli aikaa vain se bussimatka ja sitten Avo tuli hakemaan minut kotiin, koska en tiedä olisinko jättänyt sitä vain siihen suuteluun.

En kertonut Avolle, enkä kerro. Morkkis opetti kyllä olemaan hairahtumatta uudelleen, vaikka toisaalta kaipaan niitä sanoja, sitä, että tunsin itseni kauniiksi ja haluttavaksi. Olisin maailman onnellisin ihminen, jos Avo joskus puhuisi samalla tavalla.

Eilen pyysin siltä mieheltä anteeksi koko touhua, vaikkei se nyt minun vikani pelkästään ollutkaan. Meidän välillämme kaikki on nyt hyvin, ollaan kavereita siinä määrin kuin ennenkin.

Pyydän, ettette tuomitse liian kovasti, ettette saarnaa. Tiedän tehneeni kaiken väärin.