Avomies istui eilen tietokonetuolissa, ilman paitaa, ruskeissa kangashousuissa. Se kumartui nostamaan lattialta roskan, ja katsoi sitten jalkojaan.
"Nää housut tekee mun jalat lihaviksi."
Kriisi. Olenko minä omalla valituksellani saanut sen ajattelemaan tuollaisia? Ei sitä ole ennen kiinnostanut ulkonäkönsä (paitsi jos kampaan sen tukan justinbieberisti, ei tykkää). En tiedä, olenko vain ylihysteerinen oman tilanteeni vuoksi, mutta ei tuntunut hyvältä. En halua aiheuttaa rakkaalleni tuollaisia tuntemuksia. Se, että minä tuijotan peilikuvaani ja valitan rumuudestani, ei saisi vaikuttaa Avoon.
Hirveää.
Toinen hirveä asia on se, kun äiti valittaa lihomisestaan. Toki juu, onhan se lihonut, mutta se on vielä helposti normaalipainossa ja pienellä treenillä saisi kroppansa ihan hyvään kuntoon. Onneksi se tietää sen itsekin ja käy salilla eikä tingi ruoasta.
Tuntuu silti pahalta, että äiti edes miettii omaa kroppaansa. Tuntui myös pahalta tilata mekko kokoa XS, ja kysyä äidiltä minkä kokoinen sille hankitaan - L.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti