Nyt ulkoasu alkaa olla sellainen kuin haluan. Jossain vaiheessa luultavasti kyllästyn taas, mutta se on sitten sen ajan murhe. Nyt en jaksa enää keskittyä mokomaan.
-
Tänään... Toisen pomoni vanhemmat kävivät liikkellä, ja toivat pullaa mukanaan. Varsinkin se isä oli koko ajan kimpussani, tuputtamassa.
"Ota nyt tyttö pullaa! Tai on tässä muffinsejakin, jos tykkäät. Pitää sun tyttö hyvä jotain syödä, sulla on varaa lihoakin!"
Hymyile siinä sitten ja kieltäydy kohteliaasti. Ihan kuin en olisi viime aikoina syönyt pullaa monen muunkin tarpeiksi. Sitä paitsi en tykkää tytöttelystä.
"Paper taitaa olla vähän huono syömään", totesi pomo.
Pitäisikö syödä töissä muutakin kuin mandariini? Ei sillä, olen selittänyt että syön aamuisin paljon, ja illalla teen kunnon ruoan, joten päivällä ei tee mieli ruokaa. Eipä. Vatsa huutaa tyhjyyttään, hankala selitellä ettei ole nälkä. Mutta töihin en ota mitään ylimääräistä - se mandariini tai omena riittää kyllä, pakko riittää kun muuta ei ole.
Kuusi tuntia ei ole aika eikä mikään olla syömättä, varsinkin kun työ ei ole kovin fyysistä, myyntityötä vain. Kyllä minä pärjään. Hävettäisi olla pärjäämättä.
Oikeastaan hävettää olla olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti